Salamia kirkkaalta taivaalta

USKOMATONTA, SE ON PÄIVITYS.

2011-12-12T07:30:00.000+02:00

Joo-o. Ai kuin niin unohdin tän blogin olemassaolon kokonaan? Oon siis kyllä lueskellu seuraamiani blogeja säännöllisesti, ei oo vaan itteäni inspannu kirjottaa. x3

Muttamutta, niin. Viimeks tosiaan kirjottelin siitä, että on Turusta kämppä hakusessa. Ja voi kyllä, sain ku sainkin niin unelmieni kämpän, ihanan yksiön muutaman kilsan päästä keskustasta. Vaikkaki kyl alunperin tärkeimpiä kriteerejä oli, että kämppä olis max. noin kilometrin päässä ydinkeskustasta, mut kun kuulin tästä kämpästä niin päätin et käyn ainakin katsomassa koska lukuisista näytöissä käymisistä ja hakemuksista huolimatta ei tärpänny. Ja onneks annoin mahdollisuuden! Postaan kuvia varmaan jossain vaiheessa kun jaksan ottaa (ja kunhan oon siivonnu, tällä hetkellä tää kämppä on ku pommin jäljiltä 8'D). :3

Joo. Pääsin yhteishaussa joltain 50. varasijalta kouluunkin, mutta koska olin sitte jo suunnitellu elämäni ens vuoteen asti niin, että oon töissä ja haen ens keväänä uudestaan, päätin nyt antaa olla ja tosiaan vaan käydä töissä. Ihan jo sen takia, et oon melkein koko helmikuun (2.-26.2.) poissa maasta - me lähetään porukoiden ja veljen kanssa Australiaan, ja sen lisäksi että tosiaan pitää sinne saada rahaa kerättyä käyttöä varten, niin olis huono olla koulusta pois tommoset kolme viikkoa...

Niin. Mitäs mä muuten tässä viime aikoina. Käväsin pitkästä aikaa äitin luona Ahvenanmaalla, oon vaan keskittyny työntekoon ja satunnaiseen hauskanpitoon parhaassa seurassa... Mut enimmäkseen oon kyl tainnu vaan kattoa South Parkia ja kaikkea mahdollista, mihin liittyy Matt Stone ja Trey Parker. En nyt vaan voi sille mitään, että kyseiset jannut on ehkä maailman isoimpia neroja.

Neroudesta puheen ollen, miksen oo aikasemmin kunnolla kuunnellu Rushia? Geddy Lee on suhteellisen kuningas äijä mitä noin niinku bassotteluun ja laulamiseen tulee. Oon tässä ny kuuntelemassa Rushin diskografiaa kronologisessa järjestyksessä ja nyt on kolmas lätty menossa.

... Pakko lisätä random kiva Trey & Matt -kuva, koska on semmonen fiilis.

Joo. Nauratti muuten, ku katoin tossa jokin aika sitten (kun ei uni yllättäen taas tullu, yhyhyy) varmaan kolmannen kerran sen South Park -dokkarin, joka ilmesty tossa jokin aika takaperin. Noh, huomasin niinkin turhan ja hassun pienen jutun, että Treyllä on tapana kirjottaa ja datailla samassa asennossa ku mä. :D Istun siis tälläki hetkellä työtuolissa, viistosti näyttöön nähden, jalat nostettuna sohvan käsinojalle ja näppis sylissä. (Okei, se pitää jalkoja pöydällä, mut mun työpöytä on niin pieni etten pysty samaan, muuten varmaan asento ois täysin identtinen...) Joo moi, tiiän, mulla ei ole elämää, mut kiinnitinpähän ny huomiota ohimennen. 8D

Kaikenlaista. Voisin kuunnella tän Caress of Steel -levyn loppuun ja mennä sit kokeilee, josko saisin nukuttuu edes pari tuntia nii jaksan sitte siivota ja käydä kaverin kanssa kaupungilla.

Ja jos nyt seuraava päivitys tulis vähän nopeemmin ku muutaman kuukauden viiveellä.

Let me, let me, let me get what I want tonight

2011-08-16T14:07:00.000+03:00

Oon vähän niinkuin unohtanut päivittämisen kokonaan tässä kesän aikana. Noh, kummiskin, ny rutisee!

Elikkä joo, oon nyt tosiaan asunu vajaat kolme kuukautta Raisiossa, ja toivon mukaan muutto Turkuun on edessä jo ens kuun alussa. Kauhee kämpän metsästäminen menossa, oon käyny n. miljoonassa näytössä ja laittanu yhteydenottopyyntöjä vielä toiseen miljoonaan kämppään. Huomenna meen kattomaan yhtä ja torstaina toista. Luulis että mulla on kuitenkin paljon paremmat mahdollisuudet saada kämppä kuin useilla niistä (todennäköisesti) opiskelijoista, jotka ovat olleet myös katselemassa asuntoja, koska mullahan on työpaikka ja ties mitä. Noh, en ota turhaa ressiä tästä asiasta, tosin nyt on elokuu jo puolessa välissä ja syyskuun alussa vapautuvat/vapaana olevat kämpät rupee olemaan kiven alla. Mutta etsintä jatkukoon!

Töistä sen verran, että oon kyllä hurjasti tykännyt olla tuolla Hesellä. Mielettömän mukavaa porukkaa töissä ja työvuorot on just hyviin aikoihin - aamuvuoro alkaa aikasintaan klo 10:00 ja iltavuoro loppuu viimestään 21:30-22:00 riippuen vähän miten sulkeminen ja siivous-/loppuhommat menee.

Niin ja mun piti kirjoittaa hieno kuvallinen sepustus mun reissusta äidin luo Ahvenanmaalle + Ruotsiin, mutta arvatkaa kuka unohti kameran kotiin. Ei sillä, haluan silti jakaa pari kivaa juttua teidän kanssa.

Ensinnäkin, Norrtälje on valtavan kiva ja nätti kesäkaupunki, joka muistuttaa häkellyttävän paljon Vanhaa Raumaa. Rakastuin niihin kaikkiin pikkukauppoihin ja kahviloihin, joita sen katujen varsilla oli. Yksi mitä tahdon hetiehdottomastinyt suositella, on Cafe Landkrabban (Tillfällegatan 12). (Tarkoitukseni oli lisäillä tähän muutama kahvilan kotisivulta nyysimäni kuva, mutta ihanasti Bloggerin kuvanlisäys tökkii nyt niin paljon, että teen tämän myöhemmin.)

Äidin kanssa tosiaan käytiin helteisen shoppailupäivän jälkeen nauttimassa jäälatet kyseisessä kahvilassa, ja ai että! Se terassi on niin ihana. Kahvilan sisäänkäynti siis sijaitsi ihan normaalisti siinä kadunvarressa, mutta terassille mentiin ulkokautta portaita pitkin. Vaikea selittää varsinkin ilman kuvia, mutta kumminkin - mahtava paikka.

Toinen Norrtäljessä oleva hieno asia on Rusta, eli semmoinen sekatavaraliike jossa myydään kaikennäköistä kosmetiikasta tapetteihin ja kumisaappaista puutarhakalusteisiin ja kaikkea siltä väliltä. Siis vähän niinkuin Vapaa Valinta paitsi sata kertaa kivempi ja monipuolisempi.

Lisäksi Norrtäljessä oli kiva istua torilla syömässä mansikoita. Jostain syystä se tuntui ihan erilaiselta kuin istua vaikka Turun torilla syömässä mansikoita. Ehkä se on vaan se ruotsalainen ilmapiiri.

Parasta Norrtäljessä on se, että sinne on helppo mennä, varsinkin jos aikoo muutenkin suunnata Ahvenanmaalle. Maarianhaminasta kestää pari tuntia Viking Rosellalla Kapellskäriin, josta taas on parinkymmenen minuutin bussi-/automatka Norrtäljeen. Norrtäljestä on myös suhteellisen lyhyt matka (muistaakseni n. 60 km, joka sekin taittuu bussilla helposti) sekä Tukholmaan että Uppsalaan. Joten mikäli suunnittelette Ruotsinmatkaa lähiaikoina, suosittelen lämpimästi käväisemään Norrtäljessä vielä kun edes semilämpimiä päiviä riittää.

Piti myös suositella ihan Ahvenanmaalta erästä ruokapaikkaa, nimittäin Pub Niskaa. Harvassa paikassa oon syönyt niin hyvää pizzaa kuin täällä! Nippelitietona voin kertoa, että Niskaa pyörittää Strömsössäkin kokkaillut Michael Björklund, jolla on Ahvenanmaalla muutakin ravintolatoimintaa (mm. Kastelholman linnan läheisyydessä sijaitsevan Jan Karlsgårdenin ravintola, jossa myös oli hyvää ruokaa).

Mutta nyt teen nostalgiamatkan n. 10 vuoden taakse ja pelaan ensimmäistä kertaa vuosiin The Sims ykköstä!

Kosmetiikkahaaste!

2011-07-28T00:46:00.000+03:00

Olipa mukava ylläri, kun rakas Inka-Akka heitti mulle tällaisen kosmetiikkaan liittyvän haasteen!

1. Thank the person who tagged you and link to their blog.

2. Put the Top 10 Award logo on your blog.

3. List your top 10 cosmetics.

4. Choose 10 bloggers to tag, link to their blogs, and let them know.

Eli kovasti kiitoksia haastamisesta! :) Ja eiköhän aloitella. Tuotteet eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan lähinnä siinä järjestyksessä missä tuli mieleen. :D Ja laiska kun olen, kuvat on vain tallenneltu pisin poikin intarwebsiä.

1. The Body Shop: Hemp Foot Protector

Tämä jalkavoide on suoraan jonkun korkeimman olennon itsensä pieraisemaa ainetta. Koska teen käytännössä katsoen seisomatyötä, pidän tärkeänä huolehtia myös jaloista - varsinkin jalkapohjista ja kantapäistä, jotka minulla tuppaavat lykkäämään inhottavaa ja epämukavaa kovettumaa. Suihkun jälkeen kun raspailee jalanpohjien kuivat ja kovemmat kohdat kunnolla ja sen jälkeen rasvailee tämän kanssa niin takaan, että jalat rupeavat pehmenemään. Aivan ihanaa tavaraa!

2. Maybelline New York: Falsies -ripsiväri

Minulla on erittäin perisuomalaiset naisen ripset - vaaleat, suht harvat ja lyhyet. Olen aina tirskahdellut teatraalisille ripsivärimainoksille, mutta Cosmopolitanin lukijoiden (ja useiden ammattilaistenkin) äänestettyä tämän ripsarin yhdeksi viime vuoden parhaista, päätin uteliaisuuttani testata. Ja voin kyllä kertoa, että pienen taivutuksen jälkeen tämä ripsari todellakin pidentää ja tuuheuttaa ripsiä melkoisesti! Ensi kertaa kokeiltuani efekti oli oikeasti häkellyttävän hyvä. Ei lopputulos aivan mitään irtoripsiä muistuta, mutta saipahan minut näyttämään aavistuksen naisellisemmalta. :D

3. Mexx: Black

Äitini osti tämän hajuveden minulle lahjaksi, kun olin ensin testaillut ja suihkautellut suunnilleen koko Viking Line MS Rosellan hajuvesivalikoiman. Tämä tuoksu päihitti iisisti joka ikisen hajuveden, josta olen elämäni aikana pitänyt - mukavan viettelevä, mutta tarpeeksi kevyt tuoksu, joka on ihan minua.

4. LdB:n roll on -deodorantit

En muista, milloin kokeilin LdB:n dödöjä ensimmäisen kerran, mutta luoja että rakastuin! Harmi vain, että näitä saa jokseenkin metsästellä - välillä ei löydy jostain isostakaan supermarketista, välillä sitten bongaa jostain satunnaisesta pikkukaupasta. Olin törkeän innostunut kun Norrtäljen Rusta-kaupassa myytiin varmaan viittä eri väriä näitä dödöjä! Olihan niitä pakko hamstrata. Kuvaan valitsin tämänhetkisen suosikkini eli vihreän, jossa on mm. Aloe veraa, ja joka tuoksuu taivaalliselta. Niin ja mainittakoon, että näillä pysyy taatusti freesinä hikisempänäkin päivänä!

5. Herbamedicus: Rotes Weinlaub Balsam (viininlehtivoide)

Kerran kirotessani ja itkiessäni pitkän työpäivän jäljiltä kipeitä ja väsyneitä jalkojani, äiti antoi vinkin. Ensin jalkakylpy, sitten tätä erittäin luontaisesti valmistettua, ihanantuoksuista voidetta pienen hieronnan kera. Ja kas kummaa, kyllä äiti vaan tietää - tämä on välillä pelastanut, kun on palannut esim. raskaan työpäivän jälkeen kotiin ja jalat huutaa Hoosiannaa. Ja voisinpa kertoa, mistä Herbamedicuksen tuotteita saa ostettua, nimittäin saman valmistajan Tyrnivoide on myös kuin jotain Jumalan tuottamaa nektaria!

6. We Care Icon: Matt Wear -meikkivoide

WCI on muistaakseni Sokoksen oma meikkimerkki, jota päätin kokeilla vaihtelun vuoksi. Enkä kyllä pettynyt. Sarjan tuotteet ovat kohtuuhintaisia ja tällaiselle perusmeikeillä pärjäävälle tallaajalle ainakin tuo meikkivoide on ollut todella toimiva! Tulevaisuudessa aion kokeilla muitakin sarjan tuotteita, kunhan tulee jossain vaiheessa taas tarve.

7. Neutrogena: Visibly Clear -kuorintavoide

Vaikka en pahemmin iho-ongelmista kärsikään, niin on pakko sanoa, että tämä kuorintavoide oli kyllä niin hyvä bongaus. Minä kun laiskana paskana en aina jaksa pestä meikkejä pois ja ihoni tuppaa välillä rasvoittumaan (mikä näkyy silloin tällöin mustapäinä ja joskus harvoin finneinä), niin tämä ihohuokoset hellävaroen ja tehokkaasti puhdistava kuorintavoide on aivan ehdoton tuote kosmetiikkavalikoimassani.

8. Schwarzkopf: BC Bonacure Satin Spray

Tuote sanoo olevansa tarkoitettu "aikuisille ja hauraille hiuksille". Tiedä sitten, mitä sillä tarkoitetaan, mutta sen ainakin tiedän, notta ainakaan huonoa kyseinen suihke ei ole minun kuluneille ja lukuisia kertoja värjätyille hiuksille tehnyt. Kyseessä siis tuollainen hoitoaineen tapainen, hiuksiin jätettävä age restore -suihke. Kovin riittoisa ainakin on!

9. XZ Rauhoittava shampoo ja hoitoaine, Suklaa & Vanilja

Voitin kerran eräästä arvonnasta tällaisen setin (samaten kuin joitain muitakin XZ:n hiustuotteita) ja on kyllä sanottava, että aivan taivaallisen ihanaa shampoota ja hoitoainetta. Nimensä mukaisesti tuotteet sisältävät oikeasti mm. kaakaota ja B5-vitamiinia - ja tuoksuvat pirun hyviltä.

10. Labello Classic Care -huulirasva

Tämä ei todennäköisesti pahemmin selittelyjä tai esittelyjä tarvitse. Hyvä perushuulirasva, joka on vuosikausia pitänyt Sen Ainoan ja Oikean Huulirasvan titteliä hallussaan minun elämässäni, vaikka olen välillä kokeillut kaikennäköisiä, -hajuisia ja -makuisia huulirasvoja. Tämä vain toimii, eikä maksakaan kuin pari hassua euroa!

Koska Inka tähän jo haastoi Hetusen ja Jeanetten, jää omien haastettavieni lista aikas lyhyeksi. Mutta täsäähän tulee:

Eeva (Kaikki mitä rakastin)

Suvi (Kahellaa)

Emma (Löytötavaralaatikko)

My, my, my.

2011-06-08T09:47:00.000+03:00

My, my, my, my, my
yet another time I'll try
to understand my
my, my, my, my mind
it's ahead, behind
I must unwind

yet another try, a song, a story, an approach
a kiss, a wish, a smile, which so kindles
a cry, a dive, an another approach and
a kiss, a wish, a smile and that's it

My, my, my, my, my
yet another time I'll try
to overcome my
my, my, my, my, my
tendencies and pride
I must unwind

yet another grin, a sin, a secret, a weakness
a kiss, a wish, a smile, which so kindles
a cry, a dive, an another approach and
a kiss, a wish, a smile and that's it

bring me home, where I belong
bring me home, bring me home

sing that song, oh sing along
sing along the way back home

a joke, a song, a story, an approach
a kiss, a wish...

Oon totaalisen rakastunu tähän biisiin. Tää oli aikoinaan eka biisi, jonka kuulin Von Hertzen Brothersilta, ja jostain syystä nyt viime aikoina oon koukuttunu ko. bändiin aika hyvin. Ihan mahtavaa.

Jos ette oo ehtiny vielä tutustua VHB:hen tai jos tää biisi on jääny välistä, niin musavideon näkee tästä. En osaa laittaa youtube-videota tähän sillain hienosti, kyl tiätte.

Mut kuitenkin. Ihana biisi. Ihana.

'Cause I was born to destroy you and I am growing by the hour

2011-06-04T04:22:00.000+03:00

Jostain ihmeen syystä musta tuntuu, että tyyliin jokainen mun viime aikoina postaama kirjotus on joko vähintään Musen lyriikoilla otsikoitu tai sitten siinä ainakin mainitaan ko. bändi. Mutta kun en voi sille mitään! Oon aivan rakastunut kyseiseen yhtyeeseen, jopa enemmän kuin joskus aikaisemmin.

Ja kyllä, päivitän tätä taas pienessä humalatilassa. On ollut kauheasti kaikenlaista hässäkkää (töitä, pääsykokeisiin lukua, Modern Warfare 2:n pelailua jne.) minkä takia oon just ja just ehtinyt lukea seuraamiani blogeja, eikä aleta edes puhua omasta kirjoitustahdista...

No mutta, joka tapauksessa. Kesäkuu! Aurinko! Lämpö! Terassikelit! Ystävät! Muutamaa ihmistä olisi kyllä kieltämättä kauhea hinku nähdä, mutta nythän mä asun taas Turun lähistössä - joten mikä mua estää?

Musta siis tosiaan tuli tänään (tai okei, eilen) virallisesti raisiolainen, kun muuttoilmoitus astui voimaan. Väliaikainen ratkaisu, mikä sopii mulle oikein hyvin. Syksyllä sitten omaan kämppään Turkuun ja toivottavasti jatkamaan liiketalouden opintoja Turun amk:ssa. Mutta jos jostain syystä opiskelupaikka ei tuliskaan niin se ei oo niin paha - mulla on tällä hetkellä kiva työpaikka, jossa saan (tai saamani palautteen perusteella ennemminkin joudun) jatkaa syksylläkin. Tosiaan, tuntuu hämmentävältä saada niin paljon kehuja työkavereilta ja esimieheltä. Mutta toki tuntuu hienolta, että mun työpanos huomataan. Ja mä kyllä pidän työstäni, sitä ei voi kieltää.

Nii. Mulla on jalat ja selkä kipeänä töistä, ääni vieläkin poissa keskiviikon mahtavalta Unimuki-keikalta, sääressä vieläkin asvaltti-ihottumaa epäonnistuneesta skeittaussessiosta... Mitä näitä nyt on. Mut joka tapauksessa, tällä hetkellä mun elämä tuntuu tosi kivalta.

Ja hei. Älkää kokeilko Modern Warfare 2:sta. Jos on vähääkään taipuvainen innostumaan video- tai tietokonepeleistä, siihen jää saletisti koukkuun. Nimim. En ikinä harrasta räiskintäpelejä...

I can't find the words to say, they're overdue

2011-05-28T04:47:00.000+03:00

Pieni semikännipäivitys, kun en oo muutenkaa pitkään aikaan kirjotellu. Joo, Suomi voitti maailmanmestaruuden niinku kaikki jo tietää - en muista koska oisin viimeks itkeny niin paljon ku sinä iltana. Oli mahtavaa. Kiitos seuralle.

Ja viime päivityksen jälkeen oon eronnu TAMKin Ikaalisten yksiköstä ja muuttanu Raisioon. Tänään (no okei, eilen) oli eka työvuoro Caribiassa ja voi pojat että oli kivaa. Kehuttiinkin kauheesti. Mut onko ihmekään, mulla on tosta alasta kokemusta ja tykkään tosta työstä, niin mielellään sitä tekeekin parhaansa. Huomenna (no okei, tänään) meen kuudeks töihin. Alunperin piti olla harjotteluvuoro Hesellä mut mun ns. pomo päätti, et meen sittenki raflan saliin ja saan jopa oman aseman! Hullua.

Eli joo, hyvin menee kaikin puolin. En valita oikeen mistään.

:)

Oijoi mut nyt ootan maanantaita (Vedetään hatusta -kuvaukset) ja keskiviikkoa (Uniklubin keikka Raumalla)!

Musen tahdeilla mennään. En tajuu miten toi bändi toimii joka mielentilassa ja jokasena päivän aikana. Rakastan!

Kanadaa parhaimmillaan.

2011-04-18T21:11:00.000+03:00

Tahtoisin kertoa teille uusimmasta isosta rakkaudestani (lukuun ottamatta Dean Winchesteriä tietenkin). Tuossa jokin aika sitten mieleni alkoi tehdä lettuja, ja halusin välillä lettujen päälle vähän eri meininkiä kuin perussettiä eli mansikkahilloa ja vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa. Ostin siis kermaa vaahdotettavaksi, banaaneja siivutettavaksi - ja vaahterasiirappia. Mieleni on tehnyt maistaa vaahterasiirappia jossain muodossa siitä asti, kun joskus maistoin Arnold'sin vaahterasiirappidonitsia (jota ei ainakaan Myllyn Arnold'sissa enää ollut kun kävin pari kuukautta sitten; ovatko ne poistuneet kokonaan valikoimasta?). Ja kun niin usein olen lukenut/nähnyt kirjoissa/leffoissa/TV:ssä kuinka periamerikkalaisessa perheessä syödään pancakeseja vaahterasiirapilla ja [lisää haluamasi toinen lisuke], niin pakkohan sitä oli kokeilla!

Myönnetään että aluksi vaahterasiirappi sai minussa aikaan melkein äklötysreaktion - eihän sitä tajunnut miten makeaa se on (vaikka nimessä esiintyvän siirapin pitäisi ehkä antaa jonkin sortin mielikuva...), joten sitä tuli laitettua vähän paljon.

Mutta sittemmin olen alkanut rakastaa vaahterasiirappia. Se toimii jopa joissain ruoissa, ja olen viime aikoina rakastunut yhdistelmään kaurapuuro + vaahterasiirappi - suomalaista ja kanadalaista perinnettä yhdessä parhaimmillaan. Tuossa pari päivää sitten, kun leivoin kaurakeksejä, harmitti niin pirusti ettei kaapistani löytynyt tomusokeria - arvatkaa olisiko kaurakeksin päälle sopinut vaahterasiirappikuorrutus!

Tätä tulee tulevaisuudessa löytymään kyllä aina jääkaapistani. Ihan halvalla (opiskelijabudjetilla ainakaan) kyseinen aine ei kaupan hyllyltä lähde, mutta 250 ml:n Pirkan vaahterasiirappi on hyvää ja riittää pariksi kuukaudeksi (ellei nyt innostu sitä suorastaan juomaan, heh), hinta taisi olla jotain neljän euron pintaan.

Voih, nyt tuli nälkä.

Kiitos.

2011-03-28T21:17:00.000+03:00

Parin tunnin jännääminen ja hengityksen pidättäminen on ohi. Lukko on semifinaaleissa!

5-1. Kiitos pojat.

Viimeksi Lukko on pärjännyt näin hyvin kaudella 04-05, jolloin se sijoittui pleijareissa sijalle 4. Mitaleille on päästy viimeksi 95-96-kaudella, kun raumalaiset vei pronssia.

Mun fiilistä vois parantaa tästä ainoastaan se, että voisin olla paikan päällä kannustamassa Lukkoa finaalipeleihin! Mutta yksi asia on ihan varma; mikäli Lukko tiputtaa HIFKin ja päätyy taistelemaan SM-kullasta, mä oon NIIN ekassa Raumalle menevässä bussissa ja Kivikylä areenalla.

Ja vaikkei Lukko nyt veiskään mestaruutta, niin kohta alkaa taas MM-kisat. Voi että, mä rakastan sitä fiilistä. Ja joka kevät mä mietin, että nyt se kulta tulee - vaikka niin monta kertaa on joutunu pettymään Suomen peleihin. Silti mä luotan Leijoniin. Oon luottanu jo 17 vuotta.

Päivän asua jälleen.

2011-03-23T15:38:00.000+02:00

Jestas, jo toinen päivitys 24 tunnin sisällä! Onko se seonnut?

Nojoo, tosiasiassa mulla ei ollut muuta asiaa kuin esitellä asuni, jonka kanssa uskaltauduin kouluun tänään. Ja kohta rupeaa ketuttamaan, kun nää mun kuvat on aina tällasia sumeita värit varastavia kökkökuvia... Pitää kinua joku kaveri kuvaamaan aina kun mulla on kivat vaatteet. (Myönnän siis suoraan, että vika on kuvaajassa, ei kamerassa.) Päivän asu #2!

Nahkatakki: second hand

Huivi: Vapaa Valinta

Kauluspaita: en muista, todnäk löytö jostain marketista

Musta toppi: Ellos

Mekko: Nanso

Legginssit: Madonna

Nilkkurit: äidiltä

Ja tuo oli tosiaan kahdeksasta kuvasta onnistunein. Naama kiiltää ja kämpässä on huono valo (ois vaan pitänyt ottaa kuva aamulla, silloin paistoi aurinko ja olis ollut paljon parempi kuvausvalo!) Mutta kappas! Tänään olen sentään jaksanut meikata ja laittaa hiukset!

Jokseenkin petetty olo. Aamulla paistoi aurinko ja oli keväisen lämmintä, ulkona oli sulaa ja hymyilytti. Koulusta lähtiessä oli pilvistä, viileää ja tuulista. Ja liukasta.

Ah, maailman paras trilogia!

2011-03-23T03:38:00.000+02:00

Katselin tuossa aikani kuluksi pitkästä aikaa kaikkien kolmen Lord of the Rings -leffan trailerit. Uskomatonta, miten pelkästään kyseisissä trailereissa on niin paljon taikaa - edelleen, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, Kahden tornin traileri saa minulle kyyneleet silmiin ja kylmät väreet juoksemaan kropassani.

Voisin nyt sanoa muutaman sanasen kyseisestä trilogiasta. Kuulin Sormusten herrasta ensimmäisen kerran jo hyvin aikaisin ala-asteella - arvaisin kolmatta tai neljättä luokkaa - kun luokkamme muutama fantasiakirjoihin hurahtanut poika keskusteli kirjasta ja hehkutti sen ainutlaatuisuutta, hienoutta ja mahtavuutta. Minä suurena lukutoukkana tietysti kiinnostuin ja hain kirjan kirjastosta (en muista enää, lainasinko painoksen jossa on koko trilogia, vai lainasinko vain Sormuksen ritarit). Valitettavasti senikäisenä keskittymiskykyni ja kärsivällisyyteni eivät riittäneet lukemaan jaarittelulta tuntunutta esipuhetta pitemmälle.

Yritin muistaakseni aloittaa Sormusten herraa vielä pari kertaa ennen kuin koitti se maaginen joulukuu 2001. Muistan edelleen, että Sormuksen ritarit tuli ensi-iltaan äitini syntymäpäivänä, eli 19.12.2001 - sitä päivämäärää en muista, jona itse kävin leffan katsomassa. Mutta nähtyäni sen, minä kerjäsin, maanittelin, kiristin, itkin - minä halusin Sormusten herran joululahjaksi! Ja minä sainkin sen. Pehmeäkantisen, leffakuvalla varustetun uuden painoksen.

Ja nyt, melkein kymmenen vuotta myöhemmin, rakastan edelleen tätä painostani, vaikka se on käytössä (toim. huom. ja vain ja ainoastaan lukukäytössä/mukana kulkemisessa!) kulunut, etukansi on irronnut ja opusta saa muutenkin käsitellä erittäin hellävaroen (huom. 2: minä en harrasta kirjojen päällystämistä, kulumisen pitää näkyä!).

Muutama viikko sitten löysin kirpputorilta eurolla (!!) uudenveroisen, kovakantisen Trilogian, joka koristaa nyt kirjahyllyäni. Vanhasta, kuluneesta ja rikkinäisestä teoksestani en silti suostu luopumaan ikinä.

Vaikka minulla on käytännössä katsoen aina tämä kirja kesken - luen sitä nykyään pienissä pätkissä ja vaihtelevalla säännöllisyydellä - on ihanaa huomata, että edelleen huokailen ihastuksesta kirjaa lukiessani. "Ooooo, en ees muistanu tällasta!" -elämyksiä tulee paljon. Toisaalta, onhan TSH sen verran laaja ja monimuotoinen teos, että tällaiselle viidesti lukeneelle tosi moni asia tulee taas uutena vastaan. En silti ikinä unohda Tom Bombadilia.

Takaisin elokuviin. Sormuksen ritarit teki minuun silloin aikanaan niin suuren vaikutuksen, että siitä tuli ensimmäinen elokuva, jonka kävin (silloisesta, hurjasta 50 markan lippuhinnasta huolimatta) katsomassa uudestaan. Ja kolmannen kerran. Ja vielä kaksi kertaa lisää. (Puolustuksekseni sanottakoon, että ainakin parina kertana joku tuttuni maksoi minunkin lippuni, koska halusi nähdä leffan muttei halunnut mennä yksin.)

Kun Kaksi tornia tuli leffoihin, kävin katsomassa sen ensi-illassa - 18.12.2002. Ja samaten tämä kakkososa tuli nähtyä isolta screeniltä yhteensä viisi kertaa.

Kuninkaan paluusta haluan sanoa enemmän. Se tuli ensi-iltaan 17.12.2003 - ja minä olin, erittäin yllättäen, sielläkin. Tilanne oli katkeransuloinen, haikea ja epäuskoinen - nytkö se olisi ohi? (Toki tiesin, että viimeisestäkin leffasta tulee pidennetty versio, jota sai odottaa vielä melkein vuoden.) En ole edelleenkään ikinä itkenyt minkään elokuvan aikana niin paljon kuin Kuninkaan paluun ensi-illassa. Tottakai, itken sen aikana edelleen monessa kohdassa, mutta ensi-illassa taisi iskeä itse leffan lisäksi myös se, että tiesin sen olevan ohi - uusia leffoja ei enää tulisi. Tämä päättyisi nyt. (Lienee tosin sanomattakin selvää, että nyt kun Hobitti-leffat ovat varmasti tulossa muutaman vuoden sisällä, olen käsittämättömän innoissani.)

Edelleen tätä trilogiaa katsoessani vollotan, kun Gandalf putoaa Moriassa balrogin seurana rotkoon, ja sen jälkeistä järkytystä Saattueessa, kun he ovat Morian ulkopuolella epäuskoisina, itkuisina ja surkeina. Kun Aragorn putoaa jyrkänteeltä hukka- ja örkkitaistelun päätteeksi (mikä oli ensin järkytys koska eihän tätä ollut kirjassa), minä itken. Kun Haldir kuolee Helmin syvänteen taistelussa, minä itken. Aragornin puhe muille hyviksille heidän hyökätessään Mustalle portille saa minut vollottamaan aina. Ja legendaarinen "you bow to no one".

Voisin jauhaa paitsi Sormusten herrasta, myös Tolkienin tuotannosta ja äijästä ylipäätään vaikka romaanin verran, mutta säästän teidät siltä. Sen sijaan vetäydyn vihdoinkin sänkyyn ja otan mukaan rakkaimman petikumppanini (toim. huom. 3: rakkainta poikaystävääni lukuun ottamatta). Kyllä, arvasitte. Palaan jälleen Keski-Maahan.

Uusi ulkoasu, jei!

2011-03-19T08:02:00.000+02:00

Arvon ihmiset, kuten huomaatte - sain vihdoinkin tehtyä ulkoasulleni jotain. Koska olen käsi koodaamisessa, niin pienen väkertelyn ja tutkiskelun tuloksena osasin jopa seurata ohjeita ja muokata tätä. En vieläkään ole ihan tyytyväinen - tahtoisin vielä persoonallisemman headerin jne. Mutta akuutti apu hätään löytyi täältä (kiitos vinkistä, Hetunen), ja tämä kelvatkoon toistaiseksi!

Ulkona tulee taas lunta, ei ole mukavaa. Juurihan näytti siltä että kevät on tulossa!

Ja muuten, jos ihmettelette että mitä kummaa teen hereillä ennen aamukahdeksaa, lauantaina, niin voin kertoa teille. Eilen nimittäin saavuttuani väsyneenä koulusta ennen kahtatoista (oli lyhyt päivä) menin päikkäreille pienen perusdatauksen jälkeen. Herätyksen laitoin kolmelta, koska aikomuksenani oli siivota. Noh, heräsin kello 20:29. Sanomattakin kai selvää, etten sitten enää saanut unta, ja päätin valvoa. Katsoin pitkästä aikaa Love, Actually -leffan ja vollotin kuin pikkulapsi suurimman osan ajasta. Sen hohto ei katoa koskaan!
[SPOILER ALERT] Sekin, kun Colin Firthin hahmo opettelee portugalia vain voidakseen mennä kosimaan Aureliaa. Kun pääministeri (ah, Hugh Grant!) soittelee kadunmitallisen ovikelloja päästäkseen puhumaan Natalielle. Voih, kaikki ne ihanat rakkaustarinat, tunteet, ja kaikki! [/SPOILER]

Tuollaisia leffoja pitäisi ehdottomasti tehdä lisää. Eikä itkeskely todennäköisesti tähän lopu - latailin nimittäin vihdoinkin P.S. Rakastan sinua -leffan, mikä oli pakollinen teko koska sain muutama päivä sitten luettua ko. kirjan. Meni muuten yhdeltä istumalta, vaikka teoksessa on n. 500 sivua (miten niin addiktoiva lukukokemus?). Ja sitä paitsi siinä on Gerard Butler. En ole koskaan niin kovia kiksejä herrasta saanut kuin eräs nimeltä mainitsematon, Oopperan kummitusta ja 300-leffaa fanittava ystävättäreni, mutta kyllä itselläkin voisi mennä polvet ja kaikki hyytelöksi jos kyseinen miekkonen oikeassa elämässä kävelisi vastaan. (Ja olihan se nyt 300:ssa jumalattoman unf.)

Juu. Oli pakko muuten tuon Love Actuallyn jälkeen kuunnella Spotifystä monen biisin verran Joni Mitchelliä - hänen musiikkiaan soi leffassa ja taisin rakastua. Olen muutenkin ruvennut tutustumaan tarkemmin ja monipuolisemmin kaikennäköiseen musiikkiin. Viimeisin rakkaus (ennen rouva Mitchelliä) on The Kinks, jota rupesin kuuntelemaan pari viikkoa sitten Merirosvoradio-leffan inspiroimana. Ja myönnettäköön, minuunkin on ruvennut uppoamaan poikaystävän hehkuttamat artistit, esim. Stevie Wonder, ja olen tullut myös siihen tulokseen että Ella Fitzgerald on ehkä kaikkien aikojen ihanin nainen.

Olen muuten huomannut, että mun päivä ei ole täydellinen, jos en kuule sen aikana vähintään kerran Musen Citizen Erased -biisiä.

... taidan kirjoittaa lähipäivinä hiukan syvällisemmin musiikkiin paneutuvan entryn. Musiikki on kuitenkin ollut mun elämässäni tosi pienestä asti tärkeässä osassa, ja on ollut hauskaa kattoa, miten musamaku on kehittynyt tässä vuosien varrella. Voi niitä aikoja, kun kavereiden kanssa pukeuduttiin kuka miksikin Spaissariksi ja vedettiin tanssirutiineja huulisynkaten ja hiusharjoja tai kaukosäätimiä mikrofoneina käyttäen. Ja niitä aikoja, kun tutustuin Limp Bizkitiin ja Eminemiin, ja oli niiiiiin kovis olo. Kun kuunteli musiikkia, missä oikein kiroillaan. Mutta tästä ja paljosta muustakin ihan toisella kertaa. Nyt poltan tupakan ja alan katsoa P.S:ää!

Duuniasiaa ja ensimmäinen Päivän Asu!

2011-03-18T11:43:00.000+02:00

Oih, kolusin eilen vaatekaappiani ja kokeilin kaikennäköisiä jänniä asuyhdistelmiä edellisen merkinnän kivoista kommenteista rohkaistuneena, ja sainkin kyhättyä tänään kouluun päälleni varsin mukavan, omannäköiseni mutta silti epäilyttävän tyttömäisen asukokonaisuuden. :D Jotenka, saanen esitellä, Päivän Asu #1! (Ja kamera näköjään oikeesti lisää painoa, ainakin vähän... Plus laatu on pop! 8D Yllättävän vaikee ottaa peilin kautta hyvää kokovartalokuvaa.)

Ruutupaita: äidin kaapista

Valkoinen toppi: Gina Tricot

Hame: H&M

Nahkalegginssit: Madonna

Kengät: Converse

(Lisäksi oli Elloksen harmaa, puolipitkä villakangastakki.)

Oisin halunnu pistää mun lempparikengät (eli muutaman sentin korolla varustetut nilkkurit), mutta eilisestä kauppareissusta viisastuneena tajusin että noi jalkakäytävät täällä on vielä niin paskassa kunnossa että ei tuolla uskalla korkkareilla kulkea. Nooooh, myöhemmin sitten! (Niin ja miten niin en meikkaa arkena mitään muuta kuin pohjameikin ja ripsarin, tukkakin repsottaa vähän miten sattuu. 8D Kuva otettu siis koulusta saavuttua, ei sinne lähtiessä.)

Niin ja toinen asia; sain itelleni työhaastatteluajan ensi maanantaiksi! Paikallinen K-Supermarket etsi myymälätyöntekijöitä, jotka siis hyllyjentäytön ym. lisäksi ovat myös kassalla. Ilta- ja viikonloppuduunia! Hihii, jännää. Minä en ole ikinä ollut kaupassa töissä!

Joo, kattotaan kuin käy.

She could never be as good as you

2011-03-16T22:52:00.000+02:00

Mun ei pitäisi lukee mitään tyyli- ym. blogeja. Korostuu itelle vaan se, miten tyytymätön mä loppujen lopuksi oon mun tyyliini - oon niin kyllästyny käyttämään miesten farkkuja ja bändipaitoja. Haluisin käyttää naisellisia vaatteita. Haluisin vaatekaappini VÄRIÄ. Haluisin oppia käyttämään korkokenkiä säännöllisemmin ja erityylisten vaatteiden kanssa.

Tämä kuva on Tampereen YO-talolta, Sparzanzan keikalta (oisko ollu 24.2.?). Rakastan tota tukkaa, jonka äitini mulle laittoi, ja samaten pidän tuosta asukokonaisuudesta. Plus legginssit on maailman mukavin housuja muistuttava asia päällä. Tykkään myös tuosta efektistä, jonka nuo nahkalegginssit + nahkasaapikkaat aiheuttaa, että ihan ku kenkä jatkuis siitä mihin leggarit loppuu. Saanen myös sanoa, että oon harvinaisen tyytyväinen siihen, miltä mun jalat tossa asussa näyttää - en pidä mun reisistä yhtään, mutta jotenkin ne onnistuu näyttämään jopa ihmismäisen kokosilta. Jos mulla ois ollu vielä joku ihana levee vyö tai edes huivi jonka kanssa ois voinu ajaa saman asian, oisin ollu vielä tyytyväisempi.

Mun on tosiaan kauheen vaikeeta löytää ylipäätään sopivia vaatteita mun kokoni takia (varsinkin housuja siis; mulla on levee lantio, vatsaa ja reisiä ja kaiken lisäks oon lyhyt), puhumattakaan sitte semmosista vaatteista joita oon kaupoissa himoinnut. Sitte taas jos katon Isojen Tyttöjen Osastolta nii ne on vaan niin usein sellasia muodottomia säkkejä, että mä en halua käyttää sellasia.

Mua viehättää kauheesti 50-luvun hiustyylit ja ottaisin mielelläni myös pukeutumiseen vaikutteita fiftarityylistä, kuten myös biker- ja armeijatyylistä. Välillä ahmin Elleä tai Cosmopolitania, selaan muotivinkkejä ja ihailen niitä tyttöjä ja malleja, joiden päällä ne ihanat vaatteet on kuvattu, ja on yhdistelty niin hienosti eri tyylejä. Esimerkiksi herrainkengät yhdistetty lököttäviin kollareihin tai haaremihousuihin ja jakkuun tai naiselliseen paitapuseroon. Tai yli-iso kauluspaita farkkusortsien tai hameen ja korkkareiden kanssa. (Tiedostan siis täysin sen, että harva normaali nainen on samankokoinen kuin valokuvamalli, mutta ymmärrätte kai että puhun nimenomaan vaatteista.) Toki.

Haluaisin itsekin kokeilla kaikenlaista. Haluisin olla yksi niistä ihmisistä, jotka tekee kirppareilta aina löytöjä ja pystyy yhdistelemään kaikkea kaikkeen ja näyttämään silti hyvältä. Tahtoisin mainita esimerkkinä Kaikki mitä rakastin -blogin Eevan, jonka asukokonaisuuksia (ja blogikirjoituksia ylipäätään) olen ihastellut. Hänen vaatteensa eivät välttämättä ole sellaisia, joita itse käyttäisin, mutta olen jotenkin vain niin kateellinen tapaan jolla hän saa kaiken näyttämään hyvältä! Vaatekappaleet, jotka erikseen kuvattuna saisivat minut tyrskähtämään että "kuka tuollaista käyttää", hän saa yhdisteltyä niin ihanasti asuiksi, että haluisin pystyä ammentamaan itsellenikin samanmoista taitoa.

Toinen taito, josta voin sanoa olevani kateellinen, on ompelutaito - se, että joku pystyy muokkaamaan vaatekappaleesta haluamansa näköisen tai ompelemaan kokonaan uuden vaatekappaleen. Mä olen ihan käsi (lol) kaikessa ompelussa, neulomisessa ja muissa kädentaidoissa. Ei mitään toivoakaan, että mulla olisi edes kärsivällisyyttä mittailla ensin itseäni, sitten kankaita, ja vielä tehdä vaate valmiiksi.

Enkä siis tosiaan arvostele nyt omaa ulkonäköäni tai vartaloani, koska oon itseeni aika tyytyväinen. Kukapa ei ainakin silloin tällöin toivoisi olevansa hiukan hoikempi tai tukevampi? Tai haluaisi sellaiset hiukset kuin jollain toisella. Kiharahiuksinen tahtoisi suorat, suorahiuksinen kiharat. Lyhyt haluaisi olla pitkä, pitkä haluaisi olla lyhyempi. Koska tiedän sitten taas osaltaan, että joku erittäin tyttömäisen, naisellisen ja kauniin tyylin omaava voisi puolestaan olla kateellinen minulle, joka on täysin kotonaan esim. rikkinäisissä farkuissa ja Converseissa tai maihareissa. Pointti nyt oli kuitenkin se, että toivoisin voivani uudistaa ison osan vaatekaapistani. Haluaisin hamstrata kirppiksiltä ja vaatekaupoista erilaisia vaatteita ja kokeilla kaikkea kaiken kanssa. Haluaisin hassutella naurettavilla vaateyhdistelmillä ja haluaisin edes kerran uskaltaa mennä ulos asukokonaisuudessa, joka saisi omaperäisyydellään ihmisten katseet kääntymään. Asukokonaisuudessa, joka kuitenkin sopisi minulle ja näyttäisi minulta. Haluaisin yhdistellä naisellista ja miehekästä, haluaisin oppia laittamaan hiukseni monella eri tavalla.

Tiedän kyllä, että joskus voi mennä aikaa ennen kuin ihminen löytää oman tyylinsä (ja jotkut eivät sitä koskaan löydäkään), mutta haluan oppia näyttämään itseltäni!

Täten otankin vastuulleni sen, että kunhan pääsen muuttamaan Turkuun, alan käydä usein kirpputoreilla. Aion kierrellä ajan kanssa kirppareita ja pelastaa välillä sen oudonkin näköisen vaatekappaleen. Aion vaihtoehtoisesti myös käydä kirppareilla kiireessä pikavisiitillä, koska olen huomannut, että hyvin usein huomaa jotain hienoa kun on tarkoitus vain käydä jossain nopeasti. Aion myös panostaa enemmän siihen, että rahani kuluisivat välillä myös vaatekauppoihin sen sijaan, että sijoittaisin viihteeseen, alkoholiin ja reissaamiseen sekä keikoilla käyntiin. Ja lupaan myös, että tänä vuonna käyn ainakin kerran kampaajalla. Ensimmäistä kertaa noin kymmeneen vuoteen.

Come in my cave

2011-03-15T22:31:00.000+02:00

Buenos tardesta!

Voi pojat kun oon kyllästyny siihen miltä tää blogi näyttää. Vihreä on paras väri, ainaskii melkein, mut haluisin tästä kivan. Kunhan Inka vaan jaksaa auttaa joskus ideoinnissa ja toteutuksessa nii a vot!

Jännää muuten. Minähän diggailen Muse-yhtyettä kovasti, niin kuin kaikki varmastikin tietävät. Noh, ennen oon ollu ehdottomasti sitä mieltä että kyllä se on Black Holes and Revelations se paras lätty, eikä mikään muu! Nyt tässä ihan viime aikoina oon kuunnellu paljon kahta ekaa levyä, Origin of Symmetryä ja Showbiziä, ja rupeen yhä enemmän kallistumaan siihen suuntaan, et jompikumpi noista on sittenkin paras. Siis esim. Cave-niminen biisi... Voih. Ja ja ja Citizen Erased sekä Sunburn! Eikä pidä unohtaa yhtä upeimmista musetuksista, meinaan New Bornia, koska se nyt vaan on legenda. Toki pidän kovasti edelleen BHaR:ista kuten tietenkin myös Absolutionista ja The Resistancesta, erittäin paljon pidän. Mutta jännä miten mielipiteet voi muuttua!

Niin. Viime postauksessa avauduin opiskelustani ja tulevaisuudestani, ja nyt oon tehnyt päätöksiä asiaan liittyen. Aion kesällä muuttaa takaisin Turkuun, kunhan tää lukuvuosi loppuu (ja saan kämpän, toim. huom.). Syssymmällä sitten kutsuu Turun amkin liiketalouslinja, tosin yrittäjyyssuuntautuminen (täällä oisin suuntautunu markkinointiin ja kv-liiketoimintoihin). Oon ollut puheissa Turun pään opinto-ohjaajan kanssa ja, ellen sitten saa ihan suoraa siirtoa, niin voisin päästä myöskin yhteishaun kautta suoraan kakkosluokalle, jos hyväksluvut menee tarpeeks kohilleen.

Eli silviisii! Mietin kuitenkin loppujen lopuksi, et kyllä mua tää ala kiinnostaa, ja saan tästä hirmu hyvät valmiudet mahdolliselle ravintoloitsijan uralleni (äiti itse asiassa valaisi mua ko. asiassa eikä mulla pitäs olla mitään hätää). Kaupunki vaan oli väärä.

Hassua vaan että viime keväänä ku muutin Turusta pois, huokaisin helpotuksesta, kun pääsen sieltä pois. Nyt ku olin pari viikkoa siellä päin, nii tajusin, että oikeasti mä kaipaan Turkua - oonhan mä viettäny 6 vuotta elämästäni siellä. Ja tohon kuuteen vuoteen on sisältyny paljon tosi ihania, merkittäviä ja isoja juttuja. :)

Voisin sen verran myös sanoa, että mulla ei asu missään muualla niin paljon kavereita ku Turussa (+ lähiympäristö).

... eikä unohdeta sitä että mun parempi puoliskoni majailee myös samoilla seuduilla.

Mä mietin kovasti myös hakua Tampereelle uudestaan, mut punnitsin vaihtoehtoja kriittisellä kädellä ja totesin että Turku on monesta syystä parempi vaihtoehto, vaikka mä rakastankin Tamperetta. Kyllä mä joskus ehdin sielläkin asua, mähän oon vasta 23, herranjesta!

Ei-niin-kirkkaana-loistava tulevaisuus.

2011-03-01T20:23:00.000+02:00

Olen taas vaihteeksi elämässäni siinä pisteessä, että mietin "mitä vittua mä nyt teen". Ainut, mitä tiiän varmasti on se, että tonne nykyseen kouluun ja Ikaalisiin en aio syksyllä enää palata. Ei vaan oo mitään hajua enää, mikä ois se mun ala. Tai tavallaan tietäisin kyllä - kind of vieläkin haaveilen siitä omasta ravintolasta/baarista, jossa vois myös järjestää keikkoja ja jossa olis hyvä meininki. Se vaan että mä en oo edelleenkään löytäny mistään tietoa siitä, et esim. minkälainen työkokemus tai koulutus pitäs olla takana, jotta voi ryhtyä ravintoloitsijaksi.

Oon harkinnu vahvasti hakemista Turun ammattikorkeakoulun Palvelujen johtaminen ja tuottaminen -koulutusohjelmaan, josta siis valmistuisi restonomiksi, minkä jälkeen pystyis ainakin alkamaan alan yrittäjäksi (siis ravintola- ja majoitusalalla). Mietin ensin, että josko saisin hankittua oppisopimuksella opintoja + työkokemusta tarvittava määrä, mutta niin joo - oppisopimuksella voi opiskella vain ammatillisia tutkintoja, eikä mulla oo mitään tietoa, että onko ravitsemusalan perustutkinto (eli mun tapauksessa tarjoilijan ammattinimike) riittävä tuohon.

Yrittäjyydestä itsestäänhän mä tiedän aika paljon, koska mun vanhemmat on toiminu yrittäjinä, mutta ajat on ollu niin erilaiset sillon. Ja kyllä, sitä yrittäjyyttä on tuolla nykysessä koulussakin tuputettu ihan vitusti, joten siellä on väkisinki oppinu että mitä se suurinpiirtein vaatii. Ja ei, mä en todellakaan ajatellut nyt hetipaikallasamantien hakee starttirahaa yrityksen alottamiseen ja ruveta ettii toimitiloja, mä tiedän että mulla ei riittäs mitkään rahkeet, kokemus eikä ammattitaito siihen vielä todellakaan pitkään aikaan. Mutta tässä vaiheessa elämää ois ihan hyvä tietää vähän et mitä mun kannattais tehdä, jos mä sen oman mestan haluun joskus avata, etten tuhlaa liian montaa vuotta elämästäni koulun penkillä.

Toinen vaihtoehto on sitten se, että hakisin uudestaan liiketalouden koulutusohjelmaan, joko Tampereelle tai Turkuun (jälkimmäinen vaihtoehto lienee todennäkösempi). Mutta se siinä taas on, että mä en tiedä haluanko. En tiiä, onko toi ala loppujen lopuksi sitä, mitä mä haluan tehdä. Ja kyllä, mä tiedän senkin, että joissain tapauksissa sillä koulutuksella ei oikeesti oo paljon yhtään väliä, ja että voi silti päästä mahtavaan työpaikkaan ja sitten ihan vaan töitä tekemällä edetä ylemmäs. Oonhan mä esim. tehny tosi paljon tarjoilijan ja baarimikon hommia, vaikka mulla ei oo alan koulutusta muuten ku semmonen muutaman kuukauden ohjaava koulutus tarvittavine passeineen.

Että sinänsä... Joo, tavallaan houkuttais se tarjoilijan oppisopimuskoulutuskin, mutta just se kun mä en tiedä onko siitä oikeesti mitään hyötyä. Siis muuta kuin se, et voin halutessani jatkokouluttautua. Mut siinäkin vaihtoehtona olis taas varmaan se restonomi, johon siis voisin hakea jo nyt syksyllä alkavaksi, jolloin mun ei todellakaan kannattas hankkia ensin mitään tarjoilijan koulutusta.

Voi elämä että voikin asiat olla taas vaikeita. Mä tiedän tällä hetkellä tosin sen, että jos vaan onnistuisin tekemään päätöksiä tässä tosi pian, nii mulla ois yks kämppäkin tiedossa, ja vielä parempaa - mä pääsisin heti töihinkin! Että, tavallaan houkuttelis ihan pirusti vaan irtisanoa kämppä, ottaa toi vapaa kämppä vastaan ja tulla Turkuun tekemään töitä ja miettimään, että mitäs seuraavaksi. Koska loppupeleissä tuntuu hiukan turhalta tuhlata aikaa koulussa, josta ei tiedä haluaako sitä edes loppujen lopuksi käydä loppuun. Mut sen verran tosiaan tiedän, että Ikaalisiin mä en palaa. Enkä varsinkaan tohon nimenomaiseen oppilaitokseen.

Joo-o. Näihin kuviin ja tunnelmiin, kattellaan josko taas kuukauden päästä jaksasin päivittää. 8D

Huuda, ja koko maailma sun kanssa huutaa

2011-02-01T23:39:00.000+02:00

Kananuudelit ja hintsusti valkosipulimajoneesia = yllättävän toimiva yhdistelmä. Vielä parempaa ois ollu jos ois ollu kaapissa tonnikalaakin. Noh, ei aina voi muistaa tuoda kaupasta kaikkee.

Ainiin, tiedostan kyllä sen, että olin ennen yks niistä ihmisistä jotka suunnilleen nauroi zumban harrastajille. Siksi teitä saattaa naurattaa se tosiasia, että nyt kun kokeilin ko. lajia kotioloissa, niin jäin siihen vähän ikään kuin koukkuun. Ne reggaeton-liikkeet on parhautta. <3

Niin ja rakkaat ihmiset - oon ollu nyt kuukauden tupakoimatta. Mahtava fiilis kieltämättä! Ja oon huomannu maistavani ja haistavani esim. ruoat ihan eri tavalla, mikä tuntuu tosi hyvältä. Samaten tuntuu että hapenottokyky ja kunto on parantunu jonkun verran. (Eikä unohdeta sitä, että kiitos kuukauden savuttomuuden, oon voinut käyttää n. 80-90 euroa johonkin järkevämpään, kuten ruokaan.)

Ajattelin mennä nyt viikonloppuna käväsee Tampereella kun perjantaina ei oo töitä. Sania moikkaamaan. Kävi mielessä, että tekis oikeen mieli käydä josain kunnon ravintolassa (mmm Jack the Roosterin safkat) syömässä juhlistaakseni tätä savuttomuutta. Pitää ehdottaa.

Ja sitten tahtoisin kertoa teille tän hetken kiinnostavimmasta kotimaisesta bändistä. Kyseessä on tamperelainen TAP, jonka debyytti Selvillä vesillä ilmestyi tuossa parisen viikkoa sitten. Olin kuullu ennestään vaan ton Kiellä kaikki -sinkun, mutta odotin tota levyä kovasti - noi jäbät on mun kaverinkavereita, ja on iteki tullu satunnaisesti jauhettua scheissea tyyppien kanssa. Mutta kuitenkin, eilen sitte kuuntelin vihdoin Spotifystä ton levyn läpi ja jumankekka, kyllä nimittäin toimii! Suosikkibiiseiksi näillä näkymin on nousemassa Veden vankila, Amsterdam ja Tiellä aurinkoon. Esimerkiksi. Jonkun verran samaa soundia on kuultavissa ku Uniklubissa, mut ei oikeestaan paljoa. Tosin voin kuvitella että ihminen, joka ei Unimukia kuuntele (paitti kuullu ehkä jokku pari hittiä joskus), sanoo heti että tää kuulostaa ihan samalta. :D Itte huomaan ihan selkeen eron, mikä ei toki varmaan johdu siitä että satun nyt tykkään Uniklubista esim. aika hitosti.

Mutta joo. Järjettömän kova pumppu. Suosittelen tutustumaan.

Tällä viikolla oon TAPin lisäks luukuttanu kaikkee uh-niin-koottia musaa, kuten Sisters of Mercyä ja vanhaa kunnon Joy Divisionia (RIP Ian). Ja jotain tuommosta gootti-/industrialkokoelmaaki vähän kuuntelin, josko löytyis jotain kivoja uusia bändejä. En tiiä, mut SoM kuulosti pitkän tauon jälkeen ihan helvetin hyvältä, ja mä taisin kyllä rakastua Joy Divisioniin. Pitää paneutua siihen tarkemmin kunhan tää TAP-huuma tästä vähä laskee.

Lisäsin vihdoin Spotify-soittolistaani kans Fantômasin Delìrium Còrdia -levyn. Tai siis, sen ainokaisen, 74-minuuttisen biisin, joka sillä on. Mutta ihan turha toivo, että uskaltaisin kuunnella sen illalla tai yöllä yksin... Se pelottaa multa edelleen melkeen kuset housuun. Mutta kaikessa pelottavuudessaan ja häiriintyneisyydessään se on silti silkkaa neroutta.

Kylläkyllä. Voisin koittaa siirtyä sängyn puolelle, se ois taas kasin aamu huomenna. Herkkua.

2011-01-24T21:08:00.000+02:00

"Bonjour,

Nous avons bien reçu votre candidature pour un emploi au sein de Disneyland® Paris et vous en remercions.

Votre candidature, malgré son intérêt, ne correspond pas à une recherche en cours et nous sommes au regret de ne pouvoir y répondre favorablement.

Nous vous remercions de l’intérêt que vous portez à notre société et vous prions d’agréer, nos sincères salutations.

Cordialement,

L'Equipe Recrutement
Disneyland® Paris"

Joo. Eli jos ranskaa osaatte vähän, niin voitte tuosta päätellä että hain töihin Pariisin Disneylandiin, ja vastaus oli kielteinen. Harmittaa kieltämättä, koska ehdin jo innostua tosta jonkun verran.
Noh, kattoo jos ens kesänä tärppäis, jos ne taas rekrytoi Suomesta!

MUTTA, matkailunhaluisen minäni ei loppujen lopuksi tarvitte kauheen kauaa odottaa ulkomaille pääsyä! Näillä näkymin oon suuntaamassa porukoiden ja pikkuveljen kanssa Australiaan sukuloimaan, todennäköisesti ens talvena. Vuosi menee loppupeleissä nopeesti!

Ah. Mulle tuli nyt tosta Disneyland-jutusta - vaikkei työnhaussa tärpännykää - kauhee into ruveta taas opiskeleen ranskaa. Voisin katella jotain nettikursseja tai vastaavia - mulla on kuitenki hyvä kielipää, ja osaan ranskasta vähän perusteita muutenki.

Mullon muutenki kauhee hinku oppia kieliä! Saksaa täsä ny rupee oppiin koko ajan lisää ku on noita tunteja, ruotsin kanssa sama juttu. En malta odottaa et pääsisin alottaan venäjän opiskelun ens syksynä (ehkä), ja tosiaan toi ranskan opiskeleminen kiinnostais myös. ... ja kieltämättä ois kiva osata myös espanjaa tai italiaa...

Olé!

"Herral on liikaa pohjia!"

2011-01-18T19:29:00.000+02:00

Hain juuri mun elämäni mielenkiintosimpaan työpaikkaan. Mä en kerro enempää, vaikken oikeesti malttais olla kertomatta - en halua innostua liikaa etukäteen! Mutta tieto duunipaikasta pitäs tulla loppupeleissä aika pian. Sitte ku varmistuu että miten kävi, niin kerron mistä on/oli kyse. 8))

Ja ihan turha ruveta arpomaan, mä en kerro MITÄÄN! Vielä.

Älkää jauhako paskaa, mon ami!

2011-01-17T21:40:00.000+02:00

Herranjumala, jo toinen blogikirjoitus parin päivän sisään? Mussa on oltava jotain vikaa.

Nojoo. Tulin tossa vajaa tunti sitten kotiin - olin ensin vähän yli puol neljään asti koulussa, sieltä kipitin hiki hatussa (matkalla kävin kaupassa hakees evästä) töihin ja pääsin kasilta sitten sieltä lähtemään. Oli pakko tsekata Pasilan kolmoskauden avausjakso, onhan sitä ny pari vuotta odoteltu! Ja on toi sarja edelleen ihan loistava. Tossa jaksossa oli kanssa tuo yksi toistuva juttu, joka on mun mielestä yks parhaista jutuista Pasilassa. Nimittäin tuo yksi puhetyyli, joka pomppaa esiin aika monessa jaksossa. Nauran aina ihan kuset housussa Vasikka-jaksoa, kun Pöysti joutuu suojelemaan 24/7 sitä rikollista, joka puhuu just sillä äänellä. "Mä tartten ryyppykaverii! Tuu mukaa nii mä kerron sulle kaiken mitä mulle on ikinä tapahtunu!" :'D

Kylläkyllä. Mun on pakko kohta kyllä mennä jo unten maille, mutta saan vierotusoireita ellen pääse tsekkailemaan sosiaalista mediaa ja muuta jännää tällai illalla. Tänään ei kyllä todellakaa pysty vielä keskittymään tänään avattuun triggeriaiheeseen - ei inspaa yhtään ruveta ettimään tietoa tuotteiden tai palveluiden saatavuudesta, logistiikasta tai muusta vastaavasta. Ei pysty!

Ja kovasti inspaa huominen koulupäivä, on meinaan niin kuiva lukujärjestys huomiseksi ja kaiken lisäks vielä kasin aamu, että voi morjens. No mutta, huomenna on sentään (toivottavasti) improtreenit niin se lohduttaa vähäsen. Tosin, pitäs ehtiä siivotaki jossain vaiheessa ku keskiviikkona duunataan täällä Jonnan kanssa meiän enkun esitelmä valmiiks. MUTTA huomenna toivon mukaan tulee Discshopista postia - ja jos näin on, niin saan siivoilun jälkeen nauttia kotimaista viihdettä Ketosen & Myllyrinteen muodossa. Hihihii!

Mutta NYT nukkumaan, mulla ei pysy silmät auki enää.

(P.S. 16 päivää ja 16 tuntia ilman röökiä. Oon kuningas!)

Se on ihan let's go!

2011-01-17T00:51:00.001+02:00

Mä kirjotin tässä jo jotain ihan ihme sepustusta liittyen Chris Cornelliin ja sen ääneen, mistä pääsin lempiaiheeseeni eli miehiin - tarkemmin ottaen niiden piirteisiin, jotka minua viehättävät ja niin päinpois. Olin kirjottamassa siitä, miten seksikästä älykkyys on, ja miten mua kiinnostaa luonnontieteet (pitkälti kiitos The Big Bang Theorylle) ja kuinka toisaalta sitte lukiossa pänttäsin intona bilsaa ja psykologiaa, vaikka olin ihan käsi esim. kemiassa, fysiikassa ja matikassa. Ja sitten rupesin miettii et onko psykologia luonnontiede vai joku muu, ja sitte jäin sille tielle ku rupesin googlettamaan. (Se on muuten itsenäinen tieteenala, näin btw, jos joku ei tiennyt.)

Mistä pääsenkin siihen aiheeseen, että tällee jälkeenpäin ajatellen mua kaduttaa ihan hiukan, että jätin aikanaan sen lukion kesken. Toki voisin nyt mennä istumaan iltalukioon (multa puuttuu muutama hassu pakollinen kurssi, jotta voisin osallistua kirjotuksiin) ja sitte kirjottaa ylioppilaaksi, mutta... Nii. En sitten tiedä toisaalta, tekisinkö yo-papereilla mitään. Opiskelen kuitenkin nyt alaa, joka tuntuu niin mun jutulta. Mutta toisaalta mietin, että jos tilanne ois toinen, nii mä voisin olla nyt yliopistossa hikkeilemässä psykologian parissa. Eniten ehkä ketuttaa se, että mun huono lukiomenestys on tasan ainoastaan mun omaa syytä. Mulle on jostain ala-asteesta asti opettajat sanonu, että mä voisin olla hyvä ihan missä mä haluan, kunhan vaan jaksan lukea ja yrittää. Sama juttu oli lukiossa. Opettaja toisensa jälkeen ihmetteli kahdenkeskisissä keskusteluissa, että minkä takia mä en edes yritä kun mulla on selkeesti älliä ja potentiaalia pärjätä, saada hyviä numeroita ja päästä ties minne. Mutta minkäs teet, kun oot semmonen nippa nappa täysi-ikänen nuori, joka on päässy 16-vuotiaana pois vanhempien silmien alta?

Ai niin. Jos ois ollu edes kyse ihan peruslukiosta, niin se luovuttaminen ei tuntuis niin pahalta. Mutta, no, IB-lukioon ei kuitenkaan ollu ihan helppo päästä.

Turhahan sitä kyllä on tässä vaiheessa surkutella, ja ketkäpä meistä ei tekis auttamattoman vääriä ratkaisuja elämässään? Toisaalta tykkään ajatella, että mä kuitenkin oon vielä nuori ja mulla on aikaa keksiä mitä tehdä elämälläni. Ja toki, vaikka tässä nyt oonkin hankkimassa itselleni "oikean" uran, niin en mä sitä voi kieltää ettenkö olisi lukuisat kerrat haaveillut siitä, että voisin tienata elantoni musiikilla. Toinen on näytteleminen. Oon ala-asteesta asti uneksinu jommasta kummasta alasta. Kiinnostuksen painopiste vaan on vaihdellut iän, elämäntilanteiden, kaveripiirin ja ties minkä mukana. Ja tässä vaiheessa voin joo myöntää, että antaisin aika paljon mahdollisuudesta päästä johonkin teatteri- tai leffaproduktioon mukaan. Mä luulen, että oon nyt innostunut uudestaan näyttelemisestä niin paljon sen takia, koska alotin tosiaan sen improilun syksyllä. Koska pitkäänhän mulla on ollut se ajatus, että musiikkiin liittyvää työtä tulevaisuudessa, ehdottomasti.

Tosta improilusta vielä. Ensikosketukseni kyseiseen lajiin taisi tapahtua yläasteen ilmaisutaidon tunneilla, joskin se kosketus oli aika kevyt - olisko meillä ollut kerran tai kaksi joku yksinkertainen harjoitus, mutta kuitenkin. Tykästyin jo silloin. Samaten yläasteaikoina pääsin tottakai osallistumaan myös koulunäytelmään. Se oli meidän oma versio jostain tunnetusta näytelmästä, en edes muista enää mistä, mutta sellanen kutina mulla on että kyseessä ois ollu (erittäin yllättäen) Hamlet. Mutta kuitenkin, mä sain esittää siinä sellaista vanhaa kuningasta. Mikään ei ollut niin hienoa kuin se itte esityspäivä, kun sain ne tekoviikset ja -parran naamaan ja helvetisti toppauksia mahan päälle. Menin kuulemma täydestä vanhana äijänä (satuin jo silloin olemaan hyvä tekemään erilaisia ääniä). Meriitti kai tuokin.

Mutta pointtina oli kai se, että toi kuningasrooli oli kokemuksena mahtava sen takia, että sai hetken aikaa olla joku ihan muu. Ja se on yksi syy myös siihen, minkä takia mä rakastan sitä, että mulla on mahdollisuus osallistua tohon improryhmään. Vaikka siinä ei oikein mitään rooleja ikinä olekaan. Harmittaa vaan, että se ryhmäläinen, joka meillä oli vetäjänä syksyllä, on nyt jääny siitä hommasta pois jokin aika sitten, eikä meillä nyt oo ollu vetäjää siitä asti, joten... No, treenit on vähän millasia on. Välillä paikalla on neljä ihmistä, välillä viisitoista. Mutta hauskaa siellä on silti aina.

Sanomattakin siis selvää, että odotan jo ihan intona tiistaita - eka kerta ihan liian moneen viikkoon, kun pääsen treeneihin! Mulla on nyt jo sellanen kutkutuksen tunne - mitä jos mä en saa mitään aikaseksi, mitä jos multa tulee vaan auttamattoman huonoa läppää, mitä jos vaan jäädyn koko ajan totaalisesti? Mutta toisaalta, ei kellään ole aina semmonen päivä, että loistoläppää lentää joka viides sekunti ja joutuu jo ihan hillitsemään itseään, ettei toiset kuole nauruun. Ja musta tuntuu, että oli asia tai tilanne mikä hyvänsä, pieni jännitys on ehkä vain hyvä asia.

Ai niin. Oon ollut kohta 16 päivää tupakoimatta. Repikääs siitä huumoria.

EDIT: Kuinka saatoin unohtaa?! Kunnon Star Wars -nörttinä mun on jaettava tämä: viktoriaanisia Star Wars -hahmoja!

Hype vei mennessään.

2011-01-13T23:23:00.000+02:00

Rakkaat ihmiset. Annoin sitten vihdoinkin periksi hypelle ja tein itselleni Twitter-accon. Saas nähdä sitten innostunko miten paljon tweettailemaan, mut pitäähän tota kokeilla ees kerran.

Niin tosiaan, palailin eilen vihdoinkin opiskelun ihmeelliseen maailmaan. Mua melkeen pyörryttää jo tässä vaiheessa se fakta, että miten paljon hommia noi opettajat on tälle etapille lykänny. Tai siis, sanotaan näin. En missään vaiheessa kuvitellukaa, että amk:ssa ois helppoa ja rentoa. Mutta kaks ekaa etappia oli tähän verrattuna sellasta, että ne meni aikas heittämällä. Pointtina siis se, että työn määrä kasvoi ihan perkeleesti ihan yhtäkkiä. Mut en mä sillee valita, täs etapissa on ihan jees juttuja. Jokku varmaan pitää mua hulluna ku sanon näin, mut vähän mä oon innoissani siitä, et meillä alko vihdoinki ruotsin ammattiopinnot! Tosin, nyt ku on saksaa ja ruotsia samassa jaksossa (ja välillä jopa samana päivänä), niin arvatkaa vaan tuleeko mielenkiintosia lauserakenteita välillä. :D Esimerkki: Tänään saksassa piti kirjottaa lyhyt teksti aiheesta "Minun Jouluni", ja hetken aikaa lause "Ich feiere Weihnachten med meine Föräldrar" kuulosti ja näytti ihan hyvältä. Niin ja onhan meillä ammattienglantiaki tässä etapissa, mut enkku on niin erilainen ku noi kaks kieltä et sitä harvemmin sekottaa joukkoon. (Tosin, niinkin käy.)

Tänään pääsin ekaa kertaa nauttimaan myös Kirjanpito, kannattavuus & hinnoittelu -kurssin antimista. Tykkään kyllä numeroiden pyörittelystä (oon jopa innostunu matikasta tässä koulussa, kun kokeista ja kursseista napsahtelee nelosia ja vitosia koko ajan) ja tommosesta räknäilystä, mutta jostain syystä esim. tilinpäätös ja siirtolausekkeet sai mun pään räjähtämään viime etapissa. Onneks mä aion suuntautua sinne markkinointiin ja kv-liiketoimintoihin, siellä ei tarvi sitte kirjanpitoa niin kauheesti. :)

Mutta, vois sanoa että nyt rupee jo ihan aikusten oikeesti ja varmasti tuntumaan siltä, et oon valinnu oikeen alan. En malta odottaa, et meillä alkaa suuntautuneet opinnot (syventäviä kielten opintoja, aijai <3). Niin ja tietty se vaihtoon lähtö. Vähän ois haaveissa alotella syksyllä kans venäjän opiskelu, jos se vaan on mahdollista ilman, et tartteis olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Toivotaan.

Joo. Kait sitä vois perehtyä hinnoittelun ihmeelliseen maailmaan hetkeksi!

Aijaijai!

2011-01-11T19:23:00.000+02:00

Kattelin tuossa yhtenä yönä, kun uni ei tullut, MTV3:n Katsomosta kaikki Vedetään hatusta -improsarjan jaksot. Ihan jo itseopiskelun takia - kunhan tästä tervehdyn kokonaan, on taas aika palailla improtreeneihin.

Tähän väliin nootti. Oon tykännyt kovasti Ketosesta & Myllyrinteestä jo pitkään, ja viime talvena ihastuin Putous-ohjelmaan (josta onneksi alkoi viimein toinen kausi, vaikka Eero Ritalan poissaolo harmittaakin). Ria Katajaan itse asiassa tutustuin jo joskus vuonna nakki ja papu, kun telsussa pyöri Paristo-niminen sketsisarja. Ja H-P Björkman nyt on muuten vaan paras.

Eli kuten voi päätellä, sarjan näyttelijäkaarti on mun mielestä aivan mielettömän hyvä. Ja kun improilu on lähellä omaa sydäntä, niin pakkohan tuota oli katsastaa (näin joskus jakson tai pari telkkarista, nyt teki mieli katsoa loputkin). Ja kyllä, nauroin itseni lähes henkihieveriin (keuhkoputkentulehdus + hysteerinen hirnuntakohtaus = ei hyvä) yleensä jo siinä vaiheessa, kun juontajana häärivä Myllyrinne esitteli näyttelijät jaksojen alussa.

Kuten voi päätellä, huumorin taso ei siis pettänyt. Mutta siinä missä aluksi rupesin jaksoja pälläilemään saadakseni kunnon naurut, niin loppua kohden tajusin, että katselin kaikki kymmenen jaksoa putkeen aikas lailla pelkästään Kari Ketosen takia. Eikä syynä ole vain herran huumorintaju.

Kattokaa nyt sitä! Aijai.

Hyvä ku taas jostain syystä tääkin juttu tuli semmosena hehkulamppu-ahaa-elämyksenä, vaikken siis toki ole koskaan pitänyt Ketosta pahannäköisenä. Mutta ei se kyllä aikasemmin näin pahasti oo iskenyt. (Niille jotka tietää mun miesmaun yleisesti nii kyllä, mäkin ihmettelen et mites nyt näin.)

Kylläkyllä. Muista asioista sen verran, että savuttomuutta on nyt takana n. 10½ päivää, ja alan olla aikas tyytyväinen. Sitten ku kaks viikkoa menee rikki, niin sitten on kyse pisimmästä ajasta, minkä oon ollu polttamatta sitten... No, ihan törkeen moneen vuoteen. Ja kipeenä oon edelleen, huomenna ois tarkotus kyllä koittaa palata koulun penkille. Oon aina ihan paskana jos joudun olemaan pitkään pois koulusta (vaikka viime viikolla meillä ois onneks ollu vaan kahtena päivänä koulua), koska tuntuu aina siltä et jään ihan kamalasti jälkeen. Ja nytte ku meillä on viä alkanu ruotsi ja kirjanpito + kannattavuus + hinnoittelu tai mikä se olikaa, ja oon muutenki vähän käsi kirjanpidossa, nii... Niin. Mut eiköhä tää tästä. Eka vuosihan mulla vasta on menossa, joten ei mitään syytä panikoida!

Rupesin tässä muuten miettii, et jos sittenki menisin vaihtoon vasta 2012 keväällä. Jotenki vaan tuntuu, etten saa syksyyn mennessä kehitettyä saksan taitoja niin paljoa, että mulla ois valmiudet lähteä Saksaan. Tai sitte oon vaan liian itsekriittinen. 8D

Kukapa olis uskonut!

2011-01-05T19:14:00.000+02:00

Niin, no moni jo tietääkin että päätin lopettaa vihdoin tupakanpolton. Ja ihan hyvinhän tää nyt on alkanu - oon ollu nyt 4 päivää ja 14 tuntia polttamatta, eikä vielä ainakaan tee mieli. En tiedä sitten, mitä se kertoo, että oon tässä nähny ainakin jo kaks semmosta unta, missä sytytän tupakan ja vedän muutamat henkoset - kunnes tajuan, että mä en sais, koska mä oon lopettanu, ja heitän sen röökin paniikissa pois ja katon ettei kukaan vaan oo nähny.

Mutta tosiaan. En tiedä, onko tää kohtalon ivaa vai ajoitinko mä nyt vaan mun lopettamisen sopivasti - päivä sen jälkeen ku lopetin, mulle puhkes keuhkoputkentulehduksen JA korvatulehduksen oireet ja kuumettakin tuli. En tiedä, jotenkin vaan on naurattanu ku yhen löytämäni kaavion mukaan 3 vrk viimeisen tupakan polttamisesta "keuhkoputkien krooninen jännitys laukeaa ja hengittäminen helpottuu" - ja meikä vaan yskii keuhkojaan pihalle ja limaa pukkaa niin että heikompia hirvittää. Noh, äiti kyllä sanoi, et kun tupakassa on niin paljon kaikkia myrkkyjä nii sekin vaikuttaa, plus et toi muutos vaikuttaa hetkellisesti vastustuskykyyn niin et se heikkenee vähän. Mut ilmeisesti mulla kyl oli sit jo muutenkin tulossa joku tauti, koska eihän noi päivässä idä.

Mutta mulla on nyt kyllä todella itsevarma olo tästä. Nyt aion onnistua! Ja tän takia en tehny mitään muita lupauksia et esim. laihdutan tai rupeen liikkuu enemmän, koska haluun nyt keskittyy tähän niin et pysyn oikeesti erossa tupakasta. Ja mistä sitä tietää; ehkä yks elämänmuutos seuraa toista?

Mun tänhetkinen elämäntilanne (jossei nyt lasketa tätä sairastelua) on kyllä kieltämättä aika jees. Oon kivassa koulussa opiskelemassa alaa, joka vihdoin tuntuu omalta. Asun kivassa kämpässä, jota mun ei tarvi jakaa kenenkään kanssa (tosin toivottavasti jo tänä vuonna kissan kanssa 83). Mulla on paljon kavereita ja läheisiä, hienoja ja ihania ystäviä - ympäri Suomea. Mä oon pikkuhiljaa oppinu rahankäyttöä niin, et mulla on kuun lopussa vielä rahaa (mä en oo esim. joutunu pyytää porukoilta muuton jälkee yhtää rahaa). Ja mä käyn osa-aikaisena töissä, ja sielläkin on mukavaa. Palkka on pieni, mut se ei haittaa, koska se ei edes tunnu työltä!

Että semmosta. Jos tän vuoden aikana vielä se mun elämäni mies sattuu mun tielleni, nii avot. 8D

"Et sie minnuu tunne? Rokan Anttiha mie!"

2010-12-06T13:08:00.000+02:00

ONNEA ITSENÄINEN SUOMI 93 V.!

Minä juhlistan Suomen itsenäisyyspäivää katsomalla telsusta Tuntemattoman Sotilaan, ja illastamalla muutaman ystävän kanssa kotonani. Illan menu: karjalanpaisti, perunamuussi (ihan siis perunoista, ei mistään muussijauheista) + feta-balsamico-salaatti. Iltasemmalla välipalana karjalanpiirakoita ja itsetehtyä munavoita, ja tietenkin Fazerin Suomi-konvehteja. :)

Mitä teidän itsenäisyyspäivän perinteisiinne kuuluu? Itsellä tosiaan tuo Tuntematon on ihan perinne, ja tänään katson lisäksi jopa Linnan juhlia!

"No jopahan pomppii!"

2010-11-28T23:47:00.000+02:00

Kuten jotkut fiksut voivat otsikosta päätellä, katsastin äsken erään Ketosen & Myllyrinteen uusinnan Subilta. Ne vaan toimii, olkoon katselukerta kuinka mones hyvänsä!

Kyllä kyllä. Haluaisin näin alkuun jakaa Teidän kanssanne erään mahtavan ruokablogin, nimittäin Katiskattaren keittiön. Paljon hyviä reseptejä, tuotekokeiluja jne. ja lähes kaikki kuvien kera. Koukutuin saman tien!

Niin ja olenpas hiukan iloinen siittä, että ensinnäkin Asteen kuoro pääs takas boogieihin kun Nelosen äänestyssysteemit hiukan kusahti, ja toisekseen tietenkin että Aste ei pudonnut tänään! Sitä paitti se niitten Love the Way You Lie -veto oli mieletön, ja Lahden kuoro toudellakin ansaitsi jäädä. Toinen suosikkini, Oulun eli Suvi Teräsniskan kuoro, veti myös ihan hyvin.

Ja sitten varsinaiseen asiaan. Jouluhan on ovella, niin kuin kaikki tietävät, ja minun jouluuni liittyy yleensä myös lahjatoivelistan tekeminen (enimmäkseen vain omaksi huvikseni, en siis tosiaan ikinä odota saavani listan tuotteista mitään). Miksei itse kukin, oli ikää minkä verran tahansa, voisi kirjoittaa Joulupukille toivelistaa - vaikka sitten vain sähköisesti blogin tai Facebook-noten muodossa?

Noh, kuitenkin. Täältä pesee!

- Olisi hurjan hauskaa, jos leffahyllystäni löytyisi edelläkin mainitun Ketonen & Myllyrinne -sarjan kolme tuotantokautta DVD:n muodossa. Ne kun jaksavat viihdyttää lähes ketä tahansa!
- Samaan sarjaan menee myös Sami Hedbergin Kokovartalomies-DVD. Sami vaan on Suomen paras stand up -koomikko.
- Ja edelleen tällä linjalla - vieläkin haaveilen niistä Madventures-DVD:eistä. Riku ja Tunna!
- Madventuresiin liittyen olisi se sarjaan liittyvä kirja + vastikään ilmestynyt Mad Cook -kirja varsin toivottuja lisiä kirjahyllyyn.
- Tai jos ei noita edellisiä, niin joku jännä/kiva/mielenkiintoinen kirja. Pokkaritkin käy. Elämänkertaa, dekkaria, fantasiaa - melkein mikä vaan menee.
- Tahtoisin täydentää levyhyllyäni Musen levyillä, Asteen Nuorallatanssija-lätyllä ja Hurtsin nimikkojulkaisulla.
- Hifistelijä sisälläni kiljuisi riemusta, jos kämppääni voisi koristaa kotiteatterisysteemi, mielellään Blu-ray-toistolla.
- Olisi mahdottoman hianoa, jos saisin pöytäkoneeseeni tarpeeksi hyvän nettiyhteyden, jotta voisin aloittaa uudestaan World of Warcraftin peluun.
- ... ja edelliseen viitaten - ne edelliset lisäosat (Burning Crusade & Wrath of the Lich King) olisi toivottavia, sekä tietysti pian julkaistava Cataclysm!
- Ja koska olen nainen ja harvoin pääsen itseäni hemmottelemaan, joku lahjakortti hierojalle tai hienohkoon ravintolaan olisi erittäinkin jees.
- SUKKIA
- Suklaa on perus.
- Jos pukki-hyvän varastoista löytyisi parit täysin minulle sopivat ja istuvat ylimääräiset tissinkannattimet, niin kartuttaisin mielelläni myös olematonta alusvaatevarastoani.

Ei kait siinä. Lista voisi jatkua loputtomiin (varsinkin jos listailisin levyjä tai leffoja, joita halajan), mutta minä nyt vaan tykkään listailla mielitekojani. Aijai.

(Toim. huom. Oikeasti joulu merkitsee mulle eniten juuri sitä yhdessäoloa ja juhlaa, ja parasta antiahan on tietysti ruoka, sauna ja perinteet - jotka mulle tarkoittaa Joulurauhan julistuksen seuraamista, Lumiukko-animaatiota ja joitain muita leffoja ja tv-ohjelmia joita joulun aikaan telkkarissa pyörii. Lahjat siis on mulle täysin toissijainen asia, tavallaan bonusta joululle.)

Ei ihan sokkokokkailua kuitenkaan.

2010-11-21T17:22:00.000+02:00

Kolme naurettavan helppoa raaka-ainetta. Jauheliha, valkosipuli ja kesäkurpitsa. Näitä pannulle, joukkoon kermaa ja mausteita + muita hörhelöitä oman maun mukaan = kyllä toimii! Ja on myös täyttävää - mulla ei esimerkiksi jauhelihaa ollut tuossa ku noin 200 g.

Kuitenkin. Niinku jokku ehkä tietää, mä oon aikas tykästynyt kaikennäkösiin kokkaus- ja ruokaohjelmiin - vaikkei niissä se ruoka oliskaan ihan pääosassa. Välillä kyllä tykkään vilkasta esimerkiks jonkun Mitä tänään syötäisiin - siinä on kivoja, monipuolisia reseptejä, ja Aki Wahlman mun mielestä on semmonen aika symppis kaveri että sen naaman kattominen ei ala vituttaa. Toinen loistava ihan ruokaohjelma on Livillä pyörinyt (en nyt jaksa tarkistaa pyöriikö edelleen) Kotiruokaa Rachael Rayn tapaan. Eikä pidä unohtaa ihanaa ja mahtavaa Nigella Lawsonia! Ai että. Nigella = <3 Niin. Vaikka usein katsonkin juuri näitä ruokaohjelmia joiden tarkoituksena on se, että katsoja oppii itsekin tekemään jotain, niin harvemmin innostun niitä reseptejä haeskelemaan. Muutenkin teen äärimmäisen harvoin ruokaa reseptin mukaan - lähinnä etsin ideoita, vaihtelen raaka-aineita ja improvisoin.

Mutta sitten nämä viihteellisemmät ruokaohjelmat. Varmaan kaikki mun lähipiirissä tietää, että yksi mun (ihan yleisesti siis) lempiohjelmista on Kauhukeittiö. Tottakai osa ohjelman charmista piilee Gordon Ramsayssä ja sen temperamentissa, sekä itku kurkussa panikoivissa kokeissa ja noloissa tilanteissa, joihin kyseiset kokkikokelaat joutuvat. (Ja myönnetään - on multa pari kyyneltäkin tirahtanut välillä Kauhukeittiötä katsoessa.) Gordon Ramsay on muutenkin sellainen tv-persoona, josta olen suunnattoman kiinnostunut. Kauhukeittiön lisäksi oon katellut paljon myös Kurjat kuppilat -sarjaa, vaikkei se viihdyttävyydessä ylläkään Kauhukeittiön tasolle.

Sokkokokki on myös yksi ohjelma, mitä erittäin mielelläni jään pälläilemään jos telkkari sattuu olemaan auki. En vaan kauheasti välitä siitä Maria Sidistä - onneksi sentään yleensä vieraat + se ammattikokki heittää aika hyvää juttua. Tuorein ihastuksen kohde on kuitenkin Neljän tähden illallinen. Ja ei, mä en edes alota siitä selostaja/voiceover-tyypistä - mä en tunne ketään, kenen mielestä se ei olis jumalattoman ärsyttävä. Mut kun siitä pääsee yli nii ohjelma itessään on erittäinki viihdyttävä. Hauska nähdä, ketkä vie vieraansa mieluummin jonkun ravintolan keittiöön ja ketkä sitten taas avaavat kotiovensa vieraille ja kameroille. Mä oon kyllä sitä mieltä, et jos miettii vaikka Livillä pyörivää Arvostele mun illallinen -sarjaa, jossa ihan tavikset kokkailevat toisillaan, niin Suomessa toi konsepti ei vaan toimis. Suomalaiset ei vaan ole sitä tyyppiä, jotka ensinnäkin a) mielellään toisivat ihan ventovieraita ihmisiä asuntoonsa ja b) vielä valmistaisivat illallisen näille. Ei vaan toimisi. Itse saattaisin lähteä mukaan, jos tätä konseptia Suomessa kokeiltaisiin, mutta tavallaan toivon ettei kokeilla. Enkä edes usko.

Mitäs. Niin, pari ruokaohjelmaa piti vielä mainita. Kotimainen Makujen maailma, jossa seurataan Jyrki Tsutsusen (mä en kyllä pääse yli tosta sukunimestä varmaan ikinä) reissausta ympäri maailman, on mun mielestä myös aikas hyvä. Oon lukenu netistä kauheesti valituksia siitä, että ko. ukon enkun lausuminen on niin järkyttävää, etteivät nämä valittajat voi käsittää miten on kehdattu lähteä ihan ulkomaille tekemään ruokaohjelmaa. Entä sitten? Jyrkiltä toi enkku kuitenkin taipuu ymmärrettävästi, eikä ohjelman tarkotus nyt ole olla mikään enkun YO-kuuntelukoe. Mä katon sitä silti. Oli mielenkiintosta nähä mm. että Argentiinassakin syödään mustaamakkaraa! Ja kun ohjelma keskittyy pääasiassa juomiin - vieraillaan siis katsomassa, miten tehdään jotain paikallista viiniä tai olutta - ja ateriat rakentuvat juomien ympärille, niin konseptikin on ihan kivasti erilainen.

Ja viimeinen, minkä haluan mainita, joka ei kyllä ole ruokaohjelma - Madventures. Ja lähinnä se Mad Cook -osio. Toki koko sarja on täyttä neroutta, ja Riku ja Tunna on mielettömän hauskoja tyyppejä, mutta jostain kumman syystä toi Mad Cook -osuus on herättänyt aina enemmän kohua ja puhetta kuin itse sarjan muut ördäilyt. Enkä mä silleen kyllä ihmettelekään. Ei itselle ainakaan tullut vesi kielelle, kun pojat esittelivät eräänkin sorkkaeläimen aivojen valmistusta. Aion todennäköisesti silti hankkia sen Mad Cook -kirjan jossain vaiheessa. Ihan vaan huumoriarvon takia.

Tässä kirjoitellessani Nelosella pyörii Miljonääriäidit Maria & Nina, ja nyt ensimmäistä kertaa tämän pariin eksyttyäni voin todeta että tämä kyseinen "viihdeohjelma" on kyllä hirveintä paskaa, jota olen erehtynyt tv:stä katsomaan. Onneksi aina voi vaihtaa kanavaa.

Hento kuiskaus pimeässä

2010-11-16T14:57:00.000+02:00

Mulla soi Suvi Teräsniskan tuotantoa päässä. Mikä on kyllä erittäin hassua, sillä olen kuullut ko. neitokaisen musiikkia ainoastaan Dancessa yhen biisin verran ja sitten tätä Hento kuiskaus -biisiä pätkinä josain Kuorosota-mainoksissa. Kuorosodasta puheenollen, Suvin ja Asteen kuorot taitaa kyllä olla mun lemppareita. Vaikkei Suvin musiikki ookaan varsinaisesti mun makuun, niin onhan sillä kyllä tosi nätti ääni ja sen Kuorosota-pätkä oli tosi hauska. Erityispropsit siittä, että mimmi on kauhee lätkäfani ja hommas Kärppien SM-liigajoukkueen kaukaloon pelleilemään kuoronsa kanssa! Mut kyä Aste silti vie mun kannatuksen. Oon jotenki jopa tykästyny joihinki Asteen biiseihin ja harkitsen vakavasti keikalle lähtöökin, jos semmonen joskus sattuu sopivalle ajankohdalle ja sopivaan paikkaan.

Nojoo, enough about Kuorosota. Kirjotin täälä aikasemmin yhestä pojasta, joka mun mielestä oli kamalan kiva. Syy siihen, miksen sitte maininnu sitä enää sen jälkeen, on se, että siihen ny tuli lievästi sanottuna mutkia matkaan ja sain taas yhen haavan lisää sydämeeni. Jotenkin sain jokskin aikaa unohdettua koko jäbän, mut ei siittä oo kauaakaa ku ne tunteet on palaillu. Niinku luokkakaverille Jonnalle sanoin tänään, nii mua myös häirittee ku nään tästä kyseisestä tyypistä toistuvasti erittäin todentuntusia unia, jokka on yleesä aina semmosia semi-siirappisia söpöily-pusipusi-halihali-unia. Ja sitte ku herään, nii jopas vituttaa. Edelleenki mä en oo tälle tyypille ees vihjannu mun kiinnostuksesta, mut ku mä en tiiä - musta on aina tuntunu et musta näkee sadan kilsan päähän, jos oon kiinnostunu jostakusta. Mut erään luokkakaverini sanojen mukaan näin ei ole. Noh, joo. Saas ny nähä teenkö mitään vai kärvistelenkö vaan.

Kylläpäs muuten väsyttää. Mun oli tarkotus kirjotella vihdoinkin semmonen hieman syvällisempi analyysi tosta Unimukin uusimmasta platasta, mut ny ei kyä keskittyminen riitä semmoseen. Elikkäs nollaan aivoja tekemällä galtsussa pitkääki pitemmän kyselyn ja kattomalla Liviltä sisustusohjelmia.

... en oikeasti tiiä lukeeko tätä blogia muut ku nuo muutama, joita iteki seuraan, mut siltä varalta että lukee nii komppailen Inkaa ja suosittelen ohjelmaa nimeltä Lemmi, kosi, vältä. Kyseessä siis brittiläinen ohjelma (originaalinimeltään Snog, Marry, Avoid). Sarjassa tavataan monin tavoin järkyttävän näkösiä mimmejä (ja välillä, tosin harvoin, myös poitsuja), jotka pilaavat muuten kauniin ulkonäkönsä esim. ihan liiallisella meikillä, itseruskettavilla, tekoripsillä, liian paljastavilla vaatteilla tms. ja tässä ohjelmassa siis nämä korppikotkat käyvät läpi makeunderin. Eli heille siis tehdään muodonmuutos - mutta tavoitteena on tuoda esiin heidän luonnollinen kauneutensa kevyemmällä meikillä ja istuvammilla vaatteilla, ja lähes 100 prosentissa tapauksesta varsinkin ne mimmit on näyttäny 100 kertaa paremmilta sen makeunderin jälkeen. Lopuksi sitten nämä muutoksen kokeneet tavataan uudestaan myöhemmin, ja nähdään onko tyyppi palannut entiseen tyyliinsä, pitänyt uuden, vai jotain siltä väliltä. Oikeasti erittäin viihdyttävä sarja! Youtubesta löytyy monta jaksoa hakemalla tuolla alkuperäisellä nimellä, ja Livillä sarja pyörii torstaisin kello 22:30.

Tämmöstä tällä kertaa.

Täyskymppi.

2010-11-13T20:16:00.001+02:00

Noniin. Tulipas taasen seikkailtua Tampereella muutama päivä keikkaloinnin ja juopottelun merkeissä. Mulla ei ollut torstaina eikä perjantaina koulua, joten lähdin keskiviikkona koulun jälkeen Treelle ja miittasin Sanin. Illalla käytiin Amadeuksessa tsekkaamassa Nro.83, jonka tiesin olevan luokkakaverini kavereita sisältävä pumppu ja kaverini sanojen mukaan kova ornamentesteri ainakin livenä. Ja perkeleen kovahan se kyllä oli!

Torstaina sitte oli AVPAIn (=Amadeuksen Virallinen Populaarimusiikin Analysointi-Iltama) vuoro Vincen johdolla. Hyvää läppää kyllä herroilta irtosi. AVPAIn jälkeen siirryttiin pikkuhiljaa Roosteriin ihastelemaan Vincen toista bändiä, Ke!vottomia, joka nimestään huolimatta on hyvinkin kelvollinen bändi! Tsekatkaa vaikka hitit Kerrankin saa tai Miksi Hämeenkyrössä on niin kylmä.

Mutta perjantaina oli se viikon kohokohta. Elikkäs Uniklubi YO-talolla. En nyt kovin pitkää raporttia jaksa ruveta rustailemaan, mutta oli kyllä älyttömän kova keikka! Oli mahtavaa kuulla uusia biisejä livenä. Poijjaat veti uudelta levyltä kaikki muut biisit paitsi Silkkiin käärittyinä. Erityisen onnellinen olin siitä että Poispäin minusta oli settilistassa, meinaan se biisi, jos mikä, toimii livenä! Jumalaare. (Ko. biisistä pitää mainita sitaatti Teemulta: "Studiossa kun oltiin nii mä kyllä haistatin Jallulle (=Janne, kitaristi + kyseisen biisin säveltäjä) pitkän vitun, kun ei noita riffejä pysty soittamaan!") Iloitsin myös Valvekoomasta, koska se on tod. näk. ainakin tällä hetkellä mun lempibiisi tolta uudelta levyltä. Aijai. Kyllä ton voimin pärjää taas hetken aikaa vaikkei gaykalle pääsiskään vähään aikaan! Saas nähä nyt et onko seuraava keikka siä Forssassa ens viikonloppuna, Porin Bar Kinossa 2.12. vai vasta Osmantuvassa 11.12. Kakkis juttu, et joulukuun tuet tulee vasta 7.12. koska 4. päivä on lauantai, ja maanantai on luonnollisestikin itsenäisyyspäivä. Mut jooh.

Kummiskin. Haluan jakaa Teidän kanssanne muutaman YO-talolta räpsäisemäni keikkakuvan, koska sain kerrankin (kiitos suotuisampien valojen ja hyvän paikan) aikas onnistuneita otoksia

Turhautumus maximus

2010-11-03T23:13:00.000+02:00

Tiiän muutamankin ihmisen (tätä blogiakin lukevia), jotka rakastaa piirtämistä. Tiiän myös, että ainakin parilla heistä on ollut, no jos ei nyt ihan viime aikoina niin ainakin joitakin aikoja sitten, kauheita ongelmia saada paperille mitään. Koska ite oon kirjottanu pienestä pitäen, niin ymmärrän näitä piirtäjäystäviäni. Mutta nyt on itellä maailmankaikkeuden turhautuneisuuden tunne.

Nyt on nimittäin marraskuu, elikkä National Novel Writing Month. Ideana siis se, että kannustetaan ihmisiä kirjoittamaan 50 000 sanaa kuukauden aikana. Tää on kolmas kerta kun mä osallistun NaNoWriMoon, ja NaNo on ollu yleensä aina siinä mielessä yks vuoden kohokohdista, että jos muutoin ei oo syntyny (hyvää) tekstiä niin NaNon aikana sitä on tullut. Ja vaikken ole aikasemmin vielä saanut sitä 50 000 täyteen kertaakaan (tosin, itse asiassa viime vuoden tekstiä oisin jatkanu varmaan ihan kirjaksi asti ellei kovalevy ois poksahtanu) niin silti oon tuottanu aina parempaa tekstiä kuin normaalisti tuotan. Ehkä siinä on se deadline, mikä tavallaan pakottaa kirjottamaan. Ja ku NaNossa on vielä se idea, ettei sais kauheasti palata tekstissä takaisin ja korjailla - ideana on just se 50 000 sanaa, oli laatu mitä tahansa, ja jos on yleisesti ottaen tekstiin tyytyväinen niin sitte voi käydä sen läpi ja parannella. Jenkeissä (ja ehkä muuallakin, en nyt jaksa ottaa selvää) on muutama ihminen päätynyt samaan alunperin NaNo-tekstiksi suunnitellun romaaninsa julkaistuakin, eli on siitä oikeasti hyötyä! Ja kyllä siitä on muutenkin - mulle tulee jotenkin parempia henkilöitä nykyään kun kirjotan jotain.

No niin, siis kuitenkin. Mulla on nyt ollut tässä ihan törkeä Writer's Block. Vaikka sain ihan törkeän hyvän idean toissailtana vai koska se oli, suunnittelin sitä hyvin ja kirjoitin muistiinpanoja - mä en vaan saa itse tekstiä kirjotettua. Ja loppujen lopuks tein taas perus-Mirat. Viime vuonna mulla jumitti välillä, koska jouduin tarkistaa netistä asioita, joista en tienny mitään, että ne on varmasti oikein (kuten esim. jenkkien ilmavoimien titteleitä jne). Nyt sitte tuo idea rupes töksähtelemään, koska sain jonkun idean ja sitte mietin et ai niin mutta onko tuo historiallisesti/maantieteellisesti oikein. Joku toinen vaan sivuuttais sen ja kirjottais ja päättäis korjata tuommoset myöhemmin, mut mä en jotenkin vaan pysty siihen.

Noh, nyt sitte tänään mä sain uuden idean, joka on sinänsä paljon helpompi (vaikka yleisesti ottaen huumoria on paljon vaikeampi kirjoittaa kuin esim. kauhua tai jännitystä), koska pystyn niin helposti samaistumaan siihen päähenkilöön, ja koska juonessa ja tapahtumissa liikutaan mulle tutuissa aihepiireissä. Sain hirmusti ideoita, mitä tulee tapahtumaan ja miten, mimmonen päähenkilö on, mimmosia sen lähipiirin ihmiset on, jopa pari yksittäistä kohtaa piirtyi jo mieleen kirkkaana - mutta silti mä en oo saanu totakaan kirjotettua sanaakaan. Joku on tulppana jossain.

Aina se alottaminen on näköjään vaikeinta! Noh, onneks tässä on vielä neljä viikkoa marraskuuta aikaa... Ehkä mä jotain vielä saan aikaseksi!

Meow.

2010-11-01T02:26:00.001+02:00

Mä rupesin taas pitkästä aikaa selailemaan netistä kissojen hoito-ohjeita. Kuten ehkä tiedätte, meillä on porukoiden luona 9-vuotias Renttu-niminen sankari, joka on ollu meillä syntymästään asti (sen emä asusteli meillä ja sai pennut, me pidettiin Renttu ja annettiin muut ainakin toivottavasti hyviin koteihin). Ja jokku teistä tietää senkin, että meillä on ollu kissa oikeastaan aina. Mä oon kuitenki kasvanu Rauman maalaiskunnassa, ja elin lapsuuteni omakotitalossa, missä oli paljon pihaa, mansikka- ja perunamaa, ulkorakennukset saunoineen ja varastoineen - ja eläimiä. Oisko meillä parhaillaan ollu kolme kissaa, joiden lisäksi bernhardilainen koira, kaksi kania, kanoja ja kukko. Meillä on tainnu mun elinaikana ollu joku parin-kolmen vuoden periodi ku meillä ei ollu yhtäkään kissakaveria, mutta muutoin nuo otukset on aina kuulunu mun elämään.

Noh, kuitenki. Mä oon miettiny jo pitkään, et joskus ku asun omassa kämpässä, nii mä haluan oman kissan tai jopa kaksi. Se tietenkin auttaa, et meillä on just ollu aina kissoja ja oon hoitanu kissaa ennenkin. Onhan se tietty eri asia, kun joutuu ite ostamaan kaikki ruoat, hiekat, mahdolliset lääkkeet, rokotukset jne., mut mä en puhunukaan et se ois tän päivän asia. Niin kauan ku mun tulot vuokran jälkeen jää siihen vähän vajaan 500 euroon kuukaudessa, niin en mä pysty huolehtimaan elävästä eläimestä vielä itteni lisäks - en vaikka mä miten haluaisin. Mä vielä tavallaan opettelen edes omasta itestäni huolehtimisesta.

Mutta anyways. Mä sit mietiskelin tota kissa-asiaa ja rupesin ettiskelemään, et missä Pirkanmaan alueella olis vaikka jotain löytöeläinkoteja tai jotain, missä olis kodittomia kissoja, koska mua säälittää niin kamalasti se, kun ihmiset hylkää kissoja (on niissä paikoissa paljon semmosiakin, mitä ihmiset on tuonu koska ei voi pitää esim. allergian tai muuton tms. takia, mut paljon heitteillejätettyjä). Mä erehdyin sitten menee Pelastetaan kissat -sivulle. Siellä oli kamalan hyvin erilaista tietoa kissan hoidosta, sitten siellä oli kissoja jotka tarvii kotia - mut siellä oli myös semmonen ennen ja jälkeen -galleria kissoista, joita ne on auttanu. Ja valitettavasti kuvia myös kissoista, joita ei vaan voitu enää auttaa.

Nii kuitenkin. Mä en tiedä mitä mieltä te ootte jokka mut tunnette, et sanoisitteko et mä oon sillai mitenkään yyber-eläinrakas tai älyttömän herkkä eläinten suhteen, koska mä ite en oo sillai pitäny itteeni semmosena. Mut kun mä katoin niitten kissaparkojen kuvia, nii mä rupesin vaan parkumaan. Ja tälläki hetkellä ku kirjotan tätä ja mietin niitä kissoja nii meinaa silmät kostua. Mä en vaan voi ymmärtää, et miten joku voi esim. ampua kissaa päähän naulapyssyllä, tai heittää kerrostalon ikkunasta.

Mistä päästäänki siihen, että mä en ylipäätään voi ymmärtää että mistä helvetin syövereistä sikiää semmosia vitun vajaita ihmisiä, jotka ei osaa huolehtia lemmikeistään? Helvetin hyvänä esimerkkinä se jätkä, joka oli roikuttanut jotain semi-painavaa (sori, mä en nyt muista sen koiran rotua, nimeä tai et mistä löysin sen jutun) koiraa VIIS TUNTIA kaulapannan ja jonku hihnan/ketjun varassa niin et se panta oli hiertäny sen koiran kaulaan ihan hirveet jäljet. Tai se riemuidiootti joka heitti kissanpentuja ikkunasta. Ja voittekste käsittää, et se koiranroikuttajakusipää oli kaiketi viä saanu sen koiran takas!

Mä en siis tosiaankaan pidä itteeni minään aktivistina, en todellakaan, mut mä kuitenkin välitän eläimistä. Eikä se oo vaan että mua kiukuttaa ja surettaa ihmiset jotka kohtelee lemmikkejä paskasti, vaan oon mä huolissaan muistakin elukoista. Mietitää vaikka siilejä. Kuka on nähny semmosen vaikkapa kuluneena kesänä? Mä en meinaan muista nähneeni yhtään siiliä koko kesänä (paitti littaantuneena josai tien reunassa), vaikka vietin aika paljon aikaa isovanhempieni luona, missä niitä on ennen käsittääkseni liikuskellu paljon. Hieno liike Porvoolta laittaa kaupunkiin siileistä varottava kyltti (vaikka mä en kyllä tiedä kuinka moni autoilija ees välittää sen verran, et väistää tai hidastaa, oli miten kylttiä tai ei)!

Ja mähän myös lahjoitan WWF:n Itämeri-rahastoon 5 euroa kuukaudessa. Joo, se ei ole iso raha, mutta onpa sentään jotain. Samaten mä olen ostanut välillä tuotteita, joista menee suurin osa tuotosta suoraan WWF:lle. Mä en tiedä teistä, mut mä uskon - tai ainakin haluan uskoa - et sentään WWF on sen verta rehellinen, et ne rahat menee ees suurimmaks osaksi sinne minne pitääkin. Ja mä mietin ihan oikeasti paljonki ympäristöasioita. Nykyään mä kierrätän niin paljon ku kykenen, koska mulla ei oo ketään muuta vaikuttamassa mun jätteidenlajitteluun. Biojäteroskapussit mulla on vielä hankinnassa (tosin, luin Aamulehdestä just vinkin miten semmosia voi tehä ite vanhoista sanomalehdistä), mutta mä lajittelen pahvit, keräyspaperin, sekajätteen ja ongelmajätteen. Tiesittekö muuten, että siinä säästää jo kokonaisen puun kun vie metrin mittasen pinon sanomalehteä paperinkeräykseen roskiksen sijasta? Ei meinaan oo kauheen iso määrä.

Niin ja, mä tiedän kyllä - mä käytän nahkaisia vaatteita, syön lihaa, kanaa, munia, kalaa ja juon maitoa, eli tossa on yks minkä takia joku nyt ehkä vois ruveta kritisoimaan mua kaksinaismoralistiksi. Mutta kyllä mä silti jotain teen sen sijasta että esim. lopettaisin lihansyönnin. Ja kuitenkin - mä valkkaan aina kotimaisia vihanneksia, vielä parempi jos ne on luomua, vaikka kotimaiset onki yleesä kalliimpia. Mut mun vihannestenkulutus ei ees oo niin paljon et se rahallisesti vaikuttais ihan hirveesti mun kuukausikulutukseen. Ja samaten mä ostan välillä Reilun kaupan tuotteita. En mä niistäkään tiedä, paljonko se auttaa, mutta ainakin mulle itselle tulee siitä hyvä olo.

En tiiä lukiko kukaan tätä kokonaan, mutta jos luki, niin oon tyytyväinen. Ja haluaisin kans sanoa sen, että vaikka te ette mitään suurta tekiskään, niin te voitte oikeesti silti vaikuttaa ihan pienillä asioilla tähän maahan, meiän ympäristöön, ja jopa koko maailmaan. Esim. jo tupakoinnin vähentäminen auttaa jo vähän. Ja kierrätys ei nykypäivänä oo todellakaan mitenkään vaikeeta, ja siitä löytyy tietoo paljon jossei oo ihan varma joistain asioista. Ja vaikkei oliskaan vegetaristi, vegaani tai mitään siltä väliltä, niin silti sen punasen lihan voi jättää välillä ostamatta ja korvata sen vaikka kalalla tai jollain hyvällä kasvisvaihtoehdolla. Mut nää oli vaan esimerkkejä. Uskon et jokanen pystyy vähän maalaisjärjellä keksimään pieniä tapoja, joilla voi säästää luontoa ja kuormittaa maapalloa vähemmän.

Ainiin, 1.11. on maailmanlaajuinen vegaanipäivä, joten mä aion noudattaa sitä. Eli huomenna (no, siis tänään) mä en nauti mitään muuta eläinperäistä ku sen maidon mitä juon ruoan kanssa ja laitan kahviin, jos semmosta ees juon huomenna. Oli se teidän mielestä keksinaismoralisista tai tekopyhää tai ei.

2010-10-04T18:41:00.000+03:00

Arvon ihmiset! Te, jokka mut tunnette hyvin, niin tiedätte varmaan että mua ei todellakaan voi sanoa liikunnalliseksi ihmiseksi. Mutta. Nyt huhkittuani tunnin verran bodymuokkauksessa (minkä lisäksi siis muuton jälkeen oon liikkunut pelkästään jalan tai pyörällä täälä Ikaalisissa) voin todeta, että musta on pikkuhiljaa tulossa vähän liikuntafriikki. Kun ilmottauduin tonne bodymuokkaukseen niin tiedostin kyllä sen, että mä en todellakaan ole hyvässä kunnossa fyysisesti. Ellei lasketa jotain satunnaisia parin viikon jaksoja kun oon oikeasti jaksanut tehä jotain, niin ihan oikeasti oon harrastanut liikuntaa viimeksi yläaste- ja lukioaikoina. Ja sillonki vähän niin ja näin.

Eli kyllä, tiesin tonne tunnille lähtiessäni että kunto ei oo paras mahdollinen - mutta mulla ei oikeasti ollu mitään aavistustakaan siitä, että mä oon näin rapakunnossa! Myönnetään, toi ohjelma mikä vedettiin läpi ei tosiaankaan ollu sieltä kevyimmästä päästä, mutta silti - mä olin ihan puhki jo alkulämmittelyn jälkeen. Huomasin myös (niinku aavistelinkin), että mun heikot kohdat on tosiaanki reidet ja vatsalihakset. Niihin kohdistuneet liikkeet oli kaikista rankimpia mulle. Mulla on kyllä nyt tosi kova hinku tulla parempaan kuntoon ja kiinteytyä. Jotenkin se on helpompaa tollai kun on joku sanomassa mitä tehdään.

Ei sillä, kyllä noi improtreenitki käy liikunnasta. Kuitenki ku kerran tai kaks viikossa siellä riehuu sen 2-3 tuntia kerrallaan, niin tulee siellä välillä hiki.

Motivaatiota siis piisaa. Ja on kiva ajatella, että mä voin välillä kiskasta sen suklaapatukan tai vähän jäätelöä tai pähkinöitä, kun tietää tehneensäkin jotain.

Voin kyllä lämpimästi suositella tota bodymuokkausta kaikille, joita ei pelota pieni tärinä, hikoilu ja (aluksi ainakin) fyysinen rääkki! AH. <3

I could really use a wish right now.

2010-09-27T14:15:00.000+03:00

Apua kun yksi poika on kiva. Mun ei tosiaankaa pitäny ny ihastua, koska oon vaan niin tottunut pettymään miesasioissa, mutta... Nii. Ei kai tunteilleen mitää voi. Mietityttää vaan tosi paljon. Ja ketuttaa ku oon tällanen nössö, etten uskalla tehä mitään asian suhteen. Luulis, et sitä on elämä potkinu päähän jo niin paljon, ettei pelkäis torjutuks tulemista näin paljoa... Enkä tosiaankaa haluis et siin käy (taas) niin et joskus kännis josai pippaloissa rupeen sit ko. henkilölle avautumaan. Miks mua pelottaa näin paljon?

Kyllä kyllä. Tosiaan, Unimukin uus lätty. Siinä on muutama erittäinki hyvä ralli (Ikuinen, Hopea, Poispäin minusta, Valvekooma), mut jotenkin... Oon ny kuunnellu kyseisen äänitteen muutaman kerran, eikä oo vielä auennu samalla tavalla ku mitä esim. Syvään valoon aukes. Sinänsä harmittaa et tossa on niin vähän Teemun tekemiä biisejä, ku ne on tupannu olee meikän suosikkeja. Nooh, ehkä se siittä pikkuhiljaa rupee avautuun.

Ootan nyt jo niin paljon meiän luokan pikkujoulutsembaloita, vaikka niihin on vielä semmonen kuukausi aikaa. Ja samaten ootan sitä et pidän omat tupari-/pikkujoulupippalot, vaikken tiiäkää vielä koska. Marraskuulle taitaa mennä. Ja - pahoitteluni, kauempana asustelevat - mä nyt päätin kuitenkin, et ne tulee olemaan lähinnä mein kouluporukan keskeiset. Ihan jo tilanpuutteen + vähäisten yöpaikkojen takia. Joudun muutenki varmaa pitään kakspäiväsenä noi, et kaikki pääsee tulemaan kekkä haluun kutsua. NOOOOH mut sitä ehtii viä miettii. ... vois melkee ostaa jonku nätin hamosen/mekon sitte ku toi on ajankohtasempi. Oiskoha H&M:ssä viä sitä nättii punasta mekkoa...

Jepjep. Pieni avautuminen sillon tällön tekee ihan hyvää. Jospa nyt sitte koittas keskittyy ettii informaatioo huomiseen triggeri-istuntoon. Ja pitäs pikkuhiljaa ruveta hiuka lueskelee tentteihinki. Panikoin myös sitä et mistä helvetistä revin ne kolme kirjaa, mitä pitää lueskella kirjatenttii varten "syysloman" aikana... Joo-o. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Last chance to lose control!

2010-09-20T17:41:00.000+03:00

Aa kamala, miten mä oon kokonaa unohtanu kirjottaa tänne? NOOOOH ei hätää, ei mulle paljoo mitään täsä oo tapahtunukaa. Suurin osa ajasta on menny koulussa ja siihen liittyvien tehtävien ja juttujen tekemisessä. Niin ja mulle myös ilmestyi uusi harrastus improvisaatioteatterin muodossa. On ollu kyllä älyttömän hauskaa mitä ny oon reeneissä pari kertaa käyny. Hehehee.

Oon myös käyny Hämeenlinnassa moikkaas Hetusta + miehekettään, ja viime viikonloppuna piipahdin pitkästä aikaa Inkan ja Jonkan luona. Oli kyllä älyttömän mukavaa.

Aah. Tilailin Musen HAARP-liven limited edition -version, en malta oottaa et pääsen näkee sen DVD:n! Sain kans vihdoinkin tilailtua Unimukin Kultakalat-levyn, joka siis ilmestyy ylihuomenna - joskin kyseinen lätty löytyy jo Spotifysta ja aionkin sen tässä kohta kuunnella kaikessa rauhassa. Kenties kerron tässä myöhemmin Teille mitä kyseisestä äänitteestä pidin. Oon kuullu jo muutaman biisin tolta levyltä (tosin livenä, mut silti) ja hyvältä kyllä vaikuttaa.

Niin. Tarkotus oli et mää oisin laittanu teidän nähtäväksenne pari ruokakuvaa + reseptiä kun oon tosa aikasemmi kokkaillu ja jopa muistanu ottaa kuvat ennen ku oon ruvennu ahmimaan, mutta kappas kun en nyt jaksa.

Reissaamista ja crossailua!

2010-08-29T20:47:00.001+03:00

Aah. Tampere on hieno kaupunki. Vietin juuri viikonlopun siellä parin kivan kaverin kanssa. Ohjelmassa oli ihan vaan baareilua (Dog's Home tais nousta saman tien Amadeuksen yläpuolelle mun baarilistalla) - Doggarissa intouduttii pelaa kikkeriäki - hengailua, nauramista ja syömistä. Niin ja eilen elikkäs lauantaina rysäytettii enste Särkänniemen kesänpäätösboogieihin tsekkaamaan Uniklubin livekunto (joka oli edelleen hyvä), minkä jälkeen jokusen tunnin hengailun ja perseilyn sekä ravitsemisen päätteeks otettiin suunnaks Amarillo - jossa tsekkasimme uudestaan samaisen bändin. 'Rillon setti oli peräti kaks biisiä pitempi; ja mä pääsin Andyn kanssa hyvälle paikalle - periaatteessa kateltii lavan reunalla, paitakojun vieressä. Parasta oli se, että jätkät veti uusia biisejä. Särkänniemessä tuli kaks ennen kuulematonta, Amarillossa sitte viä yks lisää. Ai saatana, sanonpaha vaan et ootan tota tulevaa levyy viä enempi ku koskaa.

Janne, Särkänniemi.

Janne ja Teemu, Särkänniemi.

Teemu, Amarillo.

Amarillossa oli perus-digipokkarilla kuvaamisen kannalta aivan helvetin paskamaiset valot. Sain sieltä tasan muutaman siedettävän kuvan. Mut hyvää oli se, et sain kokeiltuu taas pitkästä aikaa erilaisii säätöjä tosa. ... Ja tällain yllättäen mullon taas suurin osa kuvista Jannee tai Teemua. Mut siihen on syynsä! Olin molemmil keikoil semmosella paikalla, et Pasia ei näkyny juur yhtää - ainoot kuvat mikkä sain nii tärähti - ja Antti rumpalina on muutenki vaikee kuvauskohde. Ja Jussi, no, ei sitäkää jaksais koko aikaa kuvata. Mut joo.

Pääsin myös tutustumaan uuteen harrastukseen! Siis semmoseen, josta oon kyä kuullu aikasemmin ja miettinyki et ois hauskaa, mut se on sit jääny unholaan. Elikkä eilen ku Andyn ja Sanin kanssa kohti Jack the Roosteria tallustelin, nii mun katse löys asian joka oli kiinnitetty erään pyörän tarakkaan - nimittäin ns. bookcrossing-kirjan. Bookcrossingista löytyy tietoa esim. täältä (englanniksi) tai täältä (suomeksi), mutta tällain pähkinänkuoressa on siis kyse siittä, että tyypit laittaa kirjoja kiertoon - vaikka jättämällä kirjan jonneki mistä joku toinen sen voi löytää ja ottaa mukaansa, tai ettimällä tuolt BC-foorumeilta jonkun, jolle lahjottaa se.

Tämän siis löysin sieltä koskirannasta. Huomatkaa toi virallinen BC-kaupasta hankittu "vapautuspussi"!

Juu. Eli tossa kirjan ulko- ja sisäkansissa oli siis tietoo tosta Bookcrossingista (josta siis tiesin jo ennestään), mitä laitetaan siltä varalta et sen löytää joku joka ei tiiä crossauksesta mitää. Mä aion nyt kans josai vaiheessa ku etin nii ostaa kontaktimuovia ja tulostella koulussa/porukoiden luona vapautuslappuja, et pääsen kunnolla sisään tohon ja voin vapauttaa omii kirjojani! Koska toi on tosi kätevää sillai, et mullaki kuitenki on muutama semmonen opus mikkä ei sit oo kauheesti miellyttäny tjsp, nii saa ne etiäppäi tolviisii. Hienoo!

No-one's going to take me alive.

2010-08-27T00:35:00.001+03:00

Ja otsikkohan on yhestä kaikkien aikojen parhaimpiin kuuluvista biiseistä - Musen Knights of Cydonia. (Tuo video on sitte vaa jotain lyriikkapaskaa, en ny viittiny linkittää sitä musavideota koska siinähän ei muistaakseni oo sitä levyversioo vaa joku lyhyempi.) Vielä parempi versio tuosta on HAARP-livelevyltä löytyvä vetäsy; meikäläisellä meni aikas komeet väristykset kropassa ku sen kuuntelin ekaa kertaa.

Mutta, en mä aikonu ruveta ny Musesta jaaritteleen. Vaiks tosta ny tuliki mielee et vois iteki tekasta jotai noita meemejä mis linkitellään YouTubesta videoita tyyliin "Day 01 - Your Favourite Song". Kyä te tiiätte.

Eikun ihan oikeasti mulle tuli ny hinku vähän kirjotella juuri alkaneista liiketalouden opinnoistani. Alotin siis tiistaina opinnot TAMKin täsä Ikaalisten toimipisteessä, ja on ollu erittäin mielenkiintosta. Tietty vähän tylsääki välillä niinku yleesä tommoset alotukset on - tiäkste, tutustutaan intranettiin, opintosuunnitelmaan, tuleviin kursseihin jne. jne. Mut hauskaakin on, tietty, ollu. Erityisesti tulee mieleen eilinen tunti, jolla piti esitellä ittensä ja sen lisäks kertoo edellisestä tyypistä vähintää yks asia minkä se oli just sanonu. Sai repeillä aika huolella joittenki ihmisten jutuille. Ja nimenomaan siinä hyvässä mielessä. Tänäänki oli mukavaa sekä harjotustriggerissä että talousmatikan tunnilla; suurin osa ton laitoksen opettajista on näköjään aikas rentoja ja hyviä tyyppejä.

Ainii, miten mä en oo lainkaa tajunnu mainita ruokaa! Herranisä. Ruokahan on yks olennainen osuus siittä, miten hyvin jaksat ja viittit opiskella. Jos koulussa on paskaa ruokaa, niin ei oo jees. Ja nyt koska amk:ssahan me joudumme peräti maksamaan ruoastamme (erittäin pienen summan kylläkin, mut hassultahan se tuntuu ku koskaan ennen ei oo tarvinnu), nii se ruoan paskuus ketuttais viä enempi. Mutta onneksi, rakkaat ystävät, Meidän Koulussa on aivan saatanan hyvää ruokaa.

Kylläkyllä. Ootan kärsimättömänä enkun ja ruottin tasokokeita jokka on tossa ei-ens-mut-sitä-seuraavalla-viikolla, ja ens viikolla alkais sitte saksan opinnotki. JEEEEEEEEEEE. En malta oottaa! Vaikka olin sillo muutama vuos sitte ihan kusi sukassa ja intoo piukassa ku amis alkoi, nii en mä kyä mistää oo ikinä ollu varmaa näin intona ku täst koulusta. Ihmiset vaikuttaa kivoilta ja opinnot mielenkiintosilta. Ehkäpä musta siis joskus viä jopa tulee jotain.

Ja mikä parasta, koska mä suuntaudun markkinointiin ja kansainvälisiin liiketoimintoihin - mulla on pakollinen oppilasvaihto tai harjottelu ulkomailla. Nam, rouva, maita on niin monenmoisia, et mihkähä sitä sit lähtis. Nooh onhan täsä aikaa miettiä.

Mutta nyt päästän Teidät, arvon ihmiset, takaisin siihen mitä nyt olittekaan tekemässä, ja jatkan Toolbox Murders -pätkän sivusilmälläkuikuilua ennen ku rojahdan sänkyyn. (Tiä sitte kuin hyvin tulee uni ku on kiskassu päivän mittaan 3 kuppii kahvia ja 3 tölkkii Red Bullia...)

Olen puhunut.

Mun kissa tykkää Whiskasista, ja mä tykkään mun kissasta.

2010-08-25T18:06:00.000+03:00

Joo o. Kuten varmaan otsikosta huomaa, mulla huutaa taas telkkari taustamölynä ja nuo mainokset + niiden sloganit hiaman häirittee keskittymistä... Mutta mulla kyllä on oikeasti kissa. Taino, porukoiden kissahan se on, mutta yhtä paljon se tykkää musta ku noista muistakin.

Ja niin - mikäli nyt eksyit ekaa kertaa tähän blogiin ja/tai et meikäläistä tunne entuudestaan, niin oishan se kait aikas jees esitellä itteni jotenkuten.

Eli kuten oon tua varmaa jo josai muuallaki maininnu useempaanki otteeseen, nii oon tämmönen 23-vuotias naisihminen, joka asustaa Pirkanmaalla - tarkemmin sanottuna Ikaalisissa - ja aloitti juuri tradenomiopinnot liiketalouden alalla. Aattelin suuntautua markkinointiin ja kansainvälisiin liiketoimintoihin.

Basson soittaminen on mulle paitsi harrastus, myös tapa purkaa vitutusta sekä oikeutus kaikkeen typerään mitä suustani päästän. "No mutta basistit on vähän hitaita, nii sori ku en tajunnu."

Oon leffa-, kirja- ja musiikkifriikki. Luen/katson/kuuntelen lähes mitä tahansa. Painottuu kuitenkin eniten dekkareihin/elämänkertoihin/kauhuun (kirjat), kauhuun/trillereihin/jännäreihin (leffat) ja rockiin/metalliin/punkiin (musiikki). Jos ne lempibändit niin saatanasti kiinnostaa nii profiilia saa tsekata. En kiellä.

Oon kulkeutunu tänne ylemmäs Suomenmaahan Satakunnan ja Varsinais-Suomen kautta. Raumalla oon syntyny ja kasvanu, noin kuusi vuotta elämästäni tuhlasin Turussa, josta en vaan ole ikinä oppinut tykkäämään oikeasti. (Tod. näk. Lahti, Vantaa, Pori ja Hämeenkyrö on ainoot Suomen paikat tähän mennessä, joista tykkään vähemmän ku Turusta...) Ikaalisiin sen sijaan oon tykästynyt.

Tykkään kuvata - sillon ku muistan kameran ottaa mukaan - joten kuviakin on odotettavissa. Ruoanlaitto on myös lähellä sydäntä, joten jos teen jotain onnistunutta niin saatan jakaa sen Teidän kanssanne.

Niin. Mikäli Teille tuli mieleen joku kysymys/ajatus/mielipide, saapi vapaasti kommentoida.

Mutta näillä näkymin - seom moro.