Jostain ihmeen syystä musta tuntuu, että tyyliin jokainen mun viime aikoina postaama kirjotus on joko vähintään Musen lyriikoilla otsikoitu tai sitten siinä ainakin mainitaan ko. bändi. Mutta kun en voi sille mitään! Oon aivan rakastunut kyseiseen yhtyeeseen, jopa enemmän kuin joskus aikaisemmin.
Ja kyllä, päivitän tätä taas pienessä humalatilassa. On ollut kauheasti kaikenlaista hässäkkää (töitä, pääsykokeisiin lukua, Modern Warfare 2:n pelailua jne.) minkä takia oon just ja just ehtinyt lukea seuraamiani blogeja, eikä aleta edes puhua omasta kirjoitustahdista...
No mutta, joka tapauksessa. Kesäkuu! Aurinko! Lämpö! Terassikelit! Ystävät! Muutamaa ihmistä olisi kyllä kieltämättä kauhea hinku nähdä, mutta nythän mä asun taas Turun lähistössä - joten mikä mua estää?
Musta siis tosiaan tuli tänään (tai okei, eilen) virallisesti raisiolainen, kun muuttoilmoitus astui voimaan. Väliaikainen ratkaisu, mikä sopii mulle oikein hyvin. Syksyllä sitten omaan kämppään Turkuun ja toivottavasti jatkamaan liiketalouden opintoja Turun amk:ssa. Mutta jos jostain syystä opiskelupaikka ei tuliskaan niin se ei oo niin paha - mulla on tällä hetkellä kiva työpaikka, jossa saan (tai saamani palautteen perusteella ennemminkin joudun) jatkaa syksylläkin. Tosiaan, tuntuu hämmentävältä saada niin paljon kehuja työkavereilta ja esimieheltä. Mutta toki tuntuu hienolta, että mun työpanos huomataan. Ja mä kyllä pidän työstäni, sitä ei voi kieltää.
Nii. Mulla on jalat ja selkä kipeänä töistä, ääni vieläkin poissa keskiviikon mahtavalta Unimuki-keikalta, sääressä vieläkin asvaltti-ihottumaa epäonnistuneesta skeittaussessiosta... Mitä näitä nyt on. Mut joka tapauksessa, tällä hetkellä mun elämä tuntuu tosi kivalta.
Ja hei. Älkää kokeilko Modern Warfare 2:sta. Jos on vähääkään taipuvainen innostumaan video- tai tietokonepeleistä, siihen jää saletisti koukkuun. Nimim. En ikinä harrasta räiskintäpelejä...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti