Voisin nyt sanoa muutaman sanasen kyseisestä trilogiasta. Kuulin Sormusten herrasta ensimmäisen kerran jo hyvin aikaisin ala-asteella - arvaisin kolmatta tai neljättä luokkaa - kun luokkamme muutama fantasiakirjoihin hurahtanut poika keskusteli kirjasta ja hehkutti sen ainutlaatuisuutta, hienoutta ja mahtavuutta. Minä suurena lukutoukkana tietysti kiinnostuin ja hain kirjan kirjastosta (en muista enää, lainasinko painoksen jossa on koko trilogia, vai lainasinko vain Sormuksen ritarit). Valitettavasti senikäisenä keskittymiskykyni ja kärsivällisyyteni eivät riittäneet lukemaan jaarittelulta tuntunutta esipuhetta pitemmälle.
Yritin muistaakseni aloittaa Sormusten herraa vielä pari kertaa ennen kuin koitti se maaginen joulukuu 2001. Muistan edelleen, että Sormuksen ritarit tuli ensi-iltaan äitini syntymäpäivänä, eli 19.12.2001 - sitä päivämäärää en muista, jona itse kävin leffan katsomassa. Mutta nähtyäni sen, minä kerjäsin, maanittelin, kiristin, itkin - minä halusin Sormusten herran joululahjaksi! Ja minä sainkin sen. Pehmeäkantisen, leffakuvalla varustetun uuden painoksen.
Ja nyt, melkein kymmenen vuotta myöhemmin, rakastan edelleen tätä painostani, vaikka se on käytössä (toim. huom. ja vain ja ainoastaan lukukäytössä/mukana kulkemisessa!) kulunut, etukansi on irronnut ja opusta saa muutenkin käsitellä erittäin hellävaroen (huom. 2: minä en harrasta kirjojen päällystämistä, kulumisen pitää näkyä!).
Muutama viikko sitten löysin kirpputorilta eurolla (!!) uudenveroisen, kovakantisen Trilogian, joka koristaa nyt kirjahyllyäni. Vanhasta, kuluneesta ja rikkinäisestä teoksestani en silti suostu luopumaan ikinä.
Vaikka minulla on käytännössä katsoen aina tämä kirja kesken - luen sitä nykyään pienissä pätkissä ja vaihtelevalla säännöllisyydellä - on ihanaa huomata, että edelleen huokailen ihastuksesta kirjaa lukiessani. "Ooooo, en ees muistanu tällasta!" -elämyksiä tulee paljon. Toisaalta, onhan TSH sen verran laaja ja monimuotoinen teos, että tällaiselle viidesti lukeneelle tosi moni asia tulee taas uutena vastaan. En silti ikinä unohda Tom Bombadilia.
Takaisin elokuviin. Sormuksen ritarit teki minuun silloin aikanaan niin suuren vaikutuksen, että siitä tuli ensimmäinen elokuva, jonka kävin (silloisesta, hurjasta 50 markan lippuhinnasta huolimatta) katsomassa uudestaan. Ja kolmannen kerran. Ja vielä kaksi kertaa lisää. (Puolustuksekseni sanottakoon, että ainakin parina kertana joku tuttuni maksoi minunkin lippuni, koska halusi nähdä leffan muttei halunnut mennä yksin.)
Kun Kaksi tornia tuli leffoihin, kävin katsomassa sen ensi-illassa - 18.12.2002. Ja samaten tämä kakkososa tuli nähtyä isolta screeniltä yhteensä viisi kertaa.
Kuninkaan paluusta haluan sanoa enemmän. Se tuli ensi-iltaan 17.12.2003 - ja minä olin, erittäin yllättäen, sielläkin. Tilanne oli katkeransuloinen, haikea ja epäuskoinen - nytkö se olisi ohi? (Toki tiesin, että viimeisestäkin leffasta tulee pidennetty versio, jota sai odottaa vielä melkein vuoden.) En ole edelleenkään ikinä itkenyt minkään elokuvan aikana niin paljon kuin Kuninkaan paluun ensi-illassa. Tottakai, itken sen aikana edelleen monessa kohdassa, mutta ensi-illassa taisi iskeä itse leffan lisäksi myös se, että tiesin sen olevan ohi - uusia leffoja ei enää tulisi. Tämä päättyisi nyt. (Lienee tosin sanomattakin selvää, että nyt kun Hobitti-leffat ovat varmasti tulossa muutaman vuoden sisällä, olen käsittämättömän innoissani.)
Edelleen tätä trilogiaa katsoessani vollotan, kun Gandalf putoaa Moriassa balrogin seurana rotkoon, ja sen jälkeistä järkytystä Saattueessa, kun he ovat Morian ulkopuolella epäuskoisina, itkuisina ja surkeina. Kun Aragorn putoaa jyrkänteeltä hukka- ja örkkitaistelun päätteeksi (mikä oli ensin järkytys koska eihän tätä ollut kirjassa), minä itken. Kun Haldir kuolee Helmin syvänteen taistelussa, minä itken. Aragornin puhe muille hyviksille heidän hyökätessään Mustalle portille saa minut vollottamaan aina. Ja legendaarinen "you bow to no one".
Voisin jauhaa paitsi Sormusten herrasta, myös Tolkienin tuotannosta ja äijästä ylipäätään vaikka romaanin verran, mutta säästän teidät siltä. Sen sijaan vetäydyn vihdoinkin sänkyyn ja otan mukaan rakkaimman petikumppanini (toim. huom. 3: rakkainta poikaystävääni lukuun ottamatta). Kyllä, arvasitte. Palaan jälleen Keski-Maahan.
Aa, itken melkein kaikissa samoissa kohdissa. Toisaalta, kyllä olisi naisessa vikaa, jos ei yhtään liikuttaisi.
VastaaPoistaKirja, ja Tolkien... Joo, tuli tässä mieleen reilu vuosi takaperin koulussa, kun yhdellä tunnilla yksi hemmetin rasittava likka jauhoi fantasiakirjallisuudesta kavereidensa kanssa, ja kerskaili lukeneensa jonkun nevahöödpaikkakunnan kirjaston fantasiaosaston "varmaan läpikotasin". Ja sitten alkoi se Tolkienin mollaus. Mun teki mieli tyynen rauhallisesti nousta siitä tuolistani, ja mennä läiskimään sitä lapsiraukkaa (joka kyllä varmaan oli mua vanhempi) ympäri korvia. Se ei ollut Tolkienin ja jonkun muun kirjailijan tyylien vertailua, se oli aivan suoraa mollaamista, kuinka "Tolkien on niin pitkäveteinen ja huono kirjoittaja". Siinä teki mieli kysyä, että kuinkas monta trilogiaa neiti itse on kirjoittanut samanlaisella menestyksellä.
Mutta tosiaan. Olen lukenut aika vähän loppujen lopuksi, mutta TSH ja Silmarillion taistelevat nyt kärkipaikasta TSHn voittaessa niukasti. Hobitti on parhautta, mutta se on enemmän huumori-/lastenkirjapainotteinen, joten sen uskaltaisin lukea muksuillekin. Mulla on hyllyssä Roverandom, jota en ole vieläkään lukenut, ja kuulin jostakin joulupukin kirjeistä, jotka se on myös kirjoittanut... Nyt pitää ottaa selvää. :D
Jaan fiiliksen! Teen myös itse aina välillä tuota, että valaistun: "Ah! Keski-Maa on olemassa! Nyt menox. -->"
Mä just katoin niitä leffoja pitkäst aikaa, ja ois vika puolikas Kuninkaan Paluuta vielä jäljellä. ;_; Mäkin itkin noissa samoissa kohdissa aluks, mut nykyään kun tietää, että Gandalf ja Aragorn ei kuole, niin en osaa enää itkeä niitä, mikä on sinällänsä vähän sääli. :c Mutta "you bow to no one" on niiiiiiiiin THIII -kohtaus ku olla ja voi!
VastaaPoistaOon yrittäny alkaa lukea Lortia iltapäiväkerholaisille (1-2 luokkalaisille), mut se alku tuntuis olevan vähän pitkäveteinen niiden korviin... :DDD Noh, luen sitte omaks ilokseni!
ONNEKS KOHT TULEE EXTENDED VERSIOT BLURAYNA JUMALAUTA ~~~~~D8
Heta: Joo, kyllä saa olla kivi sydämen paikalla jossei ainuttakaan kyyneltä tirauta minkään LotR-leffan aikana! Näin sanon minä. Ja mitä Tolkienin mollaamiseen tulee niin herranjumala, en ymmärrä. Olkoonkin, että äijältä tuhraantui n. 17 vuotta trilogiansa kirjoittamiseen, mutta kyllä sen työpanoksen huomaa - keksihän se pari uutta kieltäkin ja vitusti historiaa tollain ohimennen. Todennäkösesti ko. likka ei varmaan ollut ees jaksanut lukea Sormusten herraa! 8D Ja toki makuasiat on aina makuasioita, mutta ei ihan oikeasti ole järkeä ruveta vain muuten vaan pilkkaamaan jotain kirjailijaa ilman sen järkevämpää pointtia. Ja oli miten oli, en oo edelleenkään lukenut missään kirjassa niin ihastuttavaa maisemien, ihmisten ja rakennuksien kuvailuja kuin Tolkienin tuotannossa!
VastaaPoistaRoverandom on muuten muistaakseni aika hauska, siitä on tosin ikuisuus kun olen sen lukenut. :)
Inka-Akka: Joo, "you bow to no one" on suoraan verrannollinen Australian The THII! -kohtaan ja tietty Sinkkuelämää-leffan siihen The Manolokosintaan... 8'))
Ja ymmärrän jokseenkin, ettei kukaan (normaali) lapsi välttämättä sitä alkua jaksa kuunnella. :D Johan tuossa tuli todistettua, etten minäkään herranjumala jaksanut lukea vielä 10-11-vuotiaanaakaan!
JA JOO EXTENDEDIT BLURAYNÄ. Nyyh, nyt ois ehkä lopullisesti pakollinen tarve ostaa Blu-ray-soitin. :(
Henkkohtaisesti en ymmärrä Bluraysta kohkaamista, ero ei tule koskaan olemaan niin iso kuin VHSällä ja DVDllä aikoinaan, jotenka aion ostaa elokuvani edelleen DVDnä. Tälleen omaa mielipidettäni täällä vain tarjoilen. :D
VastaaPoistaJoo sitä en muista, sanoiko se kaveri edes lukeneensä sitä teosta... :D Mutta sen muistan, kuinka juuri se, että siinä kuvailtiin niin tarkkaan jotain maisemia, oli niin pitkäveteistä. Että kuinka se saa jonkin yksinkertaisen asian kuvaamiseen menemään kolme sivua. Kyllä sekin musta skilliä vaatii, että onnistuu huomaamatta kuluttamaan kolme sivua siinä touhussa. :D
Itse oon kans tykänny just siitä, kuinka paljon työtä se teki ja vaivaa näki kaikessa. Se parin vaatimattoman kielen keksiminen tais tältä likalta kokonaan unohtua kun alkoi sen mollaamisensa...
Mutta tärkeintä että mulla on myös teitä sielunsisaria. <3 :D