Kananuudelit ja hintsusti valkosipulimajoneesia = yllättävän toimiva yhdistelmä. Vielä parempaa ois ollu jos ois ollu kaapissa tonnikalaakin. Noh, ei aina voi muistaa tuoda kaupasta kaikkee.
Ainiin, tiedostan kyllä sen, että olin ennen yks niistä ihmisistä jotka suunnilleen nauroi zumban harrastajille. Siksi teitä saattaa naurattaa se tosiasia, että nyt kun kokeilin ko. lajia kotioloissa, niin jäin siihen vähän ikään kuin koukkuun. Ne reggaeton-liikkeet on parhautta. <3
Niin ja rakkaat ihmiset - oon ollu nyt kuukauden tupakoimatta. Mahtava fiilis kieltämättä! Ja oon huomannu maistavani ja haistavani esim. ruoat ihan eri tavalla, mikä tuntuu tosi hyvältä. Samaten tuntuu että hapenottokyky ja kunto on parantunu jonkun verran. (Eikä unohdeta sitä, että kiitos kuukauden savuttomuuden, oon voinut käyttää n. 80-90 euroa johonkin järkevämpään, kuten ruokaan.)
Ajattelin mennä nyt viikonloppuna käväsee Tampereella kun perjantaina ei oo töitä. Sania moikkaamaan. Kävi mielessä, että tekis oikeen mieli käydä josain kunnon ravintolassa (mmm Jack the Roosterin safkat) syömässä juhlistaakseni tätä savuttomuutta. Pitää ehdottaa.
Ja sitten tahtoisin kertoa teille tän hetken kiinnostavimmasta kotimaisesta bändistä. Kyseessä on tamperelainen TAP, jonka debyytti Selvillä vesillä ilmestyi tuossa parisen viikkoa sitten. Olin kuullu ennestään vaan ton Kiellä kaikki -sinkun, mutta odotin tota levyä kovasti - noi jäbät on mun kaverinkavereita, ja on iteki tullu satunnaisesti jauhettua scheissea tyyppien kanssa. Mutta kuitenkin, eilen sitte kuuntelin vihdoin Spotifystä ton levyn läpi ja jumankekka, kyllä nimittäin toimii! Suosikkibiiseiksi näillä näkymin on nousemassa Veden vankila, Amsterdam ja Tiellä aurinkoon. Esimerkiksi. Jonkun verran samaa soundia on kuultavissa ku Uniklubissa, mut ei oikeestaan paljoa. Tosin voin kuvitella että ihminen, joka ei Unimukia kuuntele (paitti kuullu ehkä jokku pari hittiä joskus), sanoo heti että tää kuulostaa ihan samalta. :D Itte huomaan ihan selkeen eron, mikä ei toki varmaan johdu siitä että satun nyt tykkään Uniklubista esim. aika hitosti.
Mutta joo. Järjettömän kova pumppu. Suosittelen tutustumaan.
Tällä viikolla oon TAPin lisäks luukuttanu kaikkee uh-niin-koottia musaa, kuten Sisters of Mercyä ja vanhaa kunnon Joy Divisionia (RIP Ian). Ja jotain tuommosta gootti-/industrialkokoelmaaki vähän kuuntelin, josko löytyis jotain kivoja uusia bändejä. En tiiä, mut SoM kuulosti pitkän tauon jälkeen ihan helvetin hyvältä, ja mä taisin kyllä rakastua Joy Divisioniin. Pitää paneutua siihen tarkemmin kunhan tää TAP-huuma tästä vähä laskee.
Lisäsin vihdoin Spotify-soittolistaani kans Fantômasin Delìrium Còrdia -levyn. Tai siis, sen ainokaisen, 74-minuuttisen biisin, joka sillä on. Mutta ihan turha toivo, että uskaltaisin kuunnella sen illalla tai yöllä yksin... Se pelottaa multa edelleen melkeen kuset housuun. Mutta kaikessa pelottavuudessaan ja häiriintyneisyydessään se on silti silkkaa neroutta.
Kylläkyllä. Voisin koittaa siirtyä sängyn puolelle, se ois taas kasin aamu huomenna. Herkkua.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti